Täällä ollaan edelleen!

Pieni laumani

Yritän viimein herätellä tätä blogia taas eloon, kun saanut pahimman aikasyöpöt pakettiin viimeisen vuoden ajalta. Nopeasti tuo aika summattuna kiireisen koirakesän 2021 jälkeen viettimme syksyn hiljaiseloa sillä keskityin tekemään sosionomin opintoni loppuun. Marraskuussa 2021 sainkin palautettua viimeiset tehtävät ja joulukuun alussa sain paperit ulos. Kaikkinensa urakkaan meni työn ohella yksi vuosi ja 11 kuukautta. Nyt kun vaadittu tutkinto ja sitä myötä saatu vakituinen työ ovat kunnossa, on taas aikaa harrastaa koirien kanssa säännöllisesti ja täysipainoisesti. Opiskelu ei tosin tähän loppunut. Jatkan siis yliopisto-opintojen harrastamista vielä toistaiseksi. Nyt kun pääsin taas kirjoittamisen ja opintopisteiden keräämisen imuun niin ei kannata lopettaa. 

Sitten ne koirakuulumiset. Syksyllä 2021 kävimme Armaksen kanssa hoopersin alkeiskurssin ja joulukuussa pääsimme lajin ryhmätreeneihin mukaan. Tuntui hienolta päättää liki kahden vuoden ryhmätreenitauko. Valmistumisen myötä siis myös työkuvioni vakiintuvat ja vaikka vuorotyötä teenkin, niin suhteellisen hyvin olen onnistunut saamaan maanantai-illat vapaaksi treenejä varten. Hoopersista kävin myös Pulmun kanssa nyt keväällä 2022 yhden lyhytkurssin Oulussa. Kevään 2022 ryhmäjaon myötä hoopersin ryhmäpaikka vaihtui rally-tokoon, jossa olen käynyt nyt Armaksen kanssa. 

Sillä aikaa kun minä opiskelin pää savuten sai Rovaniemen käyttökoirat pystyyn hienon hallin, jossa on hyvät puitteet harrastaa. Minun vuosien 2020-2021 aktiivisuudesta ihan muissa asioissa, kertoo paljon se, että halli ehti olla liki vuoden pystyssä ennen kuin ehdin sinne ensimmäisen kerran käymään Hoopers-kurssilla.

Iso ja mainitseminen arvoinen asia syksylle 2021 oli Armaksen kastraatio, johon jouduin taipumaan terveydellisistä syitä. Armaksella oli siis kysta eturauhasessa ja eturauhasongelmat nostivat päätään turhan tieheästi. Viimeinen pisara minulle oli veritippojen löytyminen lattialta ja Armaksen verisen pissan stressaaminen. Onneksi tuolloin vaiva hoitui Ypozanella, mutta sitäkään ei koiralleen halua syöttää liian usein. Olisin mielellläni ollut leikkauttamatta Armaksen jos vaihtoehtoja olisi ollut, koska sen urosmaisuus ei koskaan ole ollut ongelma. Päinvastoin olen kokenut sen tärkeänä osana koiraani.

Vuosi 2022 toi mukanaan vanhaa tuttua ja paljon myös uutta. Alkuvuosi piti minut ja muutaman muun kiireisenä pumien JTO:n päivittäminen ja kotikäyttäytymiskyselyn parissa, jälkimmäisen yhteenvetoa kasaan edelleen. Uutena ja mielenkiintoisena asiana tälle vuodelle ja parille seuraavalle vuodelle on kennelpiirin toimintaan perehtyminen, sillä minut valittiin Lapin kennelpiirin hallitukseen. Keväälle mahtui onneksi myös ystävien tapaamista, eli on ollut pumimiittiä sekä ikivanhojen ystävien kanssa illanviettoa. 

Vuoden 2022 teemana minulla onkin keskittää aikani niille ihmisille ja asioille, jotka tuovat minulle hyvää oloa. Ystävien tapaamisen lisäksi toivon ehtiväni taas opetella lisää valokuvausta ja ehkä viimein saada akvarellit jotenkin hallintaan, sitten olisi se silkkimaalaus ja kuviosaha..

Kevätillan lukupiiri, jossa ihmettelyä siitä miten monta hyvää urosta on jäänyt käyttämättä vuosien varrella.

Rakastumista Gansai Tambi väreihin.

 

Kangasmaniaa

Kesän korvilla, kun kuumin näyttelykausi alkoi, on oman aikansa on ottanut sekä Rovaniemen KV että Tornion NORD näyttely. Uutta ja piristävää, on se miten tuntuu hyvältä taas kahden vuoden tauon jälkeen olla tekemässä asioita, joista ennen sai niin paljon hyvää mieltä. Erityisesti tuntuu hyvältä kun koira-asioiden tekeminen tuntuu taas hyvältä. Tämä minun kahden vuoden "levähdystauko", jos sitä siksi voi kutsua muiden asioiden kanssa pakertaessa, toi hyvän ja tarpeellisen irtioton paikalliseen harrastamiseen. Jäin siis tauolle tilanteesta, jossa olin jo vuosia kerännyt liki 100 vuosittaista talkoopistettä omalle paikallisyhdistykselleni. Tuo pistemäärä teki tuolloin työtunneissa liki tuplasti enemmän. Opiskelujen pakottama tauko antoi minulle tilaisuuden huomata, miten väsynyt olin talkoiluun ja toisille tekemiseen enkä saanut siitä enää mitään. Viimein jouduin siis miettimään mikä minulle oikeasti on tärkeää ja keskittämään vähäisen vapaa-aikani itselleni kaikista tärkeimpiin ja eniten antaviin asioihin. Ja kun kerron, että sain tarvitsemani tauon koira-asioiden tekemiseen, niin tarkoitan sillä kaikkea muuta mikä jäi pumi-asioiden ulkopuolelle. Koiraharrastuksessa voin sanoa kokeneeni burnoutin, jossa toisaalta pumiasioiden tekeminen toi minulle voimia jaksaa painaa töiden ja opintojeni kanssa. Nyt siis tuntuu mahtavalta kun koira-asioiden tekeminen tuntuu hyvältä ja olen löytänyt omat rajani sen suhteen.

Perinteinen työmaani Rovaniemen Kv:ssa

Rovaniemen kv näyttelyä ennen meillä oli Pellossa pikareissu näyttelyssä Pulmun kanssa. Siellä Pulmu sai eh:n tuomarin löytäessä siitä kaikki mahdolliset viat, mutta se esiintyi hienosti häntäänsä heilutellen. Viime sunnuntaina olimme jälleen kehässä ja Pulmu vain paransi esiintymistään. Tällä kertaa tuloksena oli PN2, SERT ja VARA-CACIB. Pulmu siis viimein avasi myös Suomen sertitilinsä. Ennen kehään menoa pohdin ääneen, että miten voinkin jännittää kehään menoa ja muistin heti miten aikoinaan sain myös Usvan esittämistä jännittää. Siinä missä Pulmu pöljäili kehässä remmin ja numerolapun kanssa, oli Usvalla tapana ottaa kengästä kiinni sopivassa kohdassa kesken juoksuaskelien. Nyt on toiveita, että Pulmustakin tulee samanlainen esiintyjä kun Usvastakin lopulta kuoriutui. Kaikenlaisten kehäesiintymisien jälkeen oli kiva saada pitkästä aikaa maininta "hyvin esitetty".

"Correct ear set, good dark eyes and rims, good head, large nose, correct bite, good pigment, good neck and shoulders, correct depth of chest, good coat and texture, good black nails, correct movement, well handled." Tuomarina Collette Muldoon

Kesälle ja syksylle olisi kovasti suunnitelmia, mutta aika näyttää mitä kaikkea tässä ehtii ja voi tehdä. Tänä kesänä olisi kuitenkin toiveissa päästä mökkeilemään viime kesää enemmän. Mökki on minulle paikka, missä sielu lepää ja ihmisillä sekä koirilla on hyvä ihan vain olla.