lauantai 12. tammikuuta 2019

vuosi 2019?


Mitä sitä voisi tehdä vuonna 2019...


Nuppu
  • Erikoisnäyttelyyn osallistuminen
Muuten Nuppu saa olla rauhassa harrastuspaineista ja nauttia mökkeilystä. Mejää täytyy treenata sen verran että tuntuma säilyy, jos sattuisi taas tulemaan pyyntö haavakkoa etsimään.

Armas
  • Bh-koe
  • Tokon alokasluokan kokeileminen epävirallisissa
  • Norjassa näyttelykäynti
  • NWF-kokeeseen osallistuminen
  • Mejäkokeeseen osallistuminen
Aino
  • Rally-tokokokeeseen osallistuminen
  • Norjassa näyttelykäynti
  • Uusintakuvaus selästä ja lonkista
  • NW-kokeeseen osallistuminen
Pulmu
  • Näyttelykäyntejä Suomessa, Ruotsissa ja Norjassa
  • NW 1-luokan hajutesti
  • Rally-tokon alkeiskurssi
  • Agilityn alkeiskurssi
  • Lampaiden tapaaminen
  • Mätsäreitä
  • Viralliset terveystutkimukset
Muuten olisi tarkoitus jatkaa koirien kanssa treenaamista niissä lajeissa mitkä koirille tuottavat eniten iloa, eli myös agility pitää sisällyttää treenisuunnitelmiin myös Ainon ja Armaksen osalta. Itselleni voisin asettaa tavoitteeksi agilityn ohjaustekniikoiden päivittäminen nykyaikaan ja entistä suunnitelmallisempaa treenaamista sekä treenien eteenpäin viemistä kaikissa treenattavissa lajeissa.



perjantai 11. tammikuuta 2019

Vuosi 2018

Taas on tilinteon aika..

Mitä me sitten tavoittelemme vuodelle 2018?




Nuppu
  • Mejä VOI 1-tulos --> VOI2 ja VOI1, rotumestaruus ja FI JVA!
  • Erikosnäyttelyyn osallistuminen --> Erikosnäyttelyssä hienosti PN-3
  • Yksi käytännön jäljestys



Aino
  • Rally-tokon virallinen koe --> Siirtyi juoksujen vuoksi vuodelle 2019
  • Norjassa KV näyttelyyn osallistuminen --> Osallistui, mutta sertin metsästys jatkuu
  • Erikoisnäyttelyyn osallistuminen --> Ei osallistunut
  • NoseWork 1-luokan hajutesti ja koe --> NWF:n 1-luokan hajutestistä HYVÄKSYTTY tulos

Armas
  • Rally-tokossa kaksi koetta --> Yksi koe
  • Näyttelykehässä yhden kokonaisen kierroksen juokseminen sievästi --> Tämä taisi onnistua Helsingin KV:ssa toukokuussa ja Piteåssa Armaksen valioituessa SE MVA:ksi.
  • Mejä-koe --> Kesäkuussa oli ensimmäinen koe, kolme hukkaa
  • Erikoisnäyttelyyn osallistuminen  --> Turistina
  • Bh-koe --> Siirtyi vuodelle 2019
  • NW:n 2-luokan hajutesti ja 1-luokan koe --> Peruin kokeeseen osallistumisen huonon valmistautumisen vuoksi.


Pulmu
  • Koirakavereiden hankkiminen --> Ihana Penni!
  • Mahdollisimman monen ihmisen hurmaaminen --> Tavoite saavutettu
  • Näyttelyissä pentuluokkaan osallistuminen x 1 --> Osallistui kolmesti pentuluokkaan ollen Rop-pentu kolmessa eri pohjoismaassa.
  • Erikoisnäyttelyyn osallistuminen --> Hienosti junioriluokan voitto ja VARA-SERT
  • Rally-tokon, NW:n ja mejän aloittaminen --> Tehnyt pohjia sieltä täältä pienesti keskittymättä erityisesti mihinkään lajiin. Keskittynyt olemaan mukana kaikkialla ja olemaan iloinen sekä avoin oma itsensä. Ahvenentalutuksessa oltiin ahkeria ja pentukurssilla.
Muutoin jatkamme samaan tahtiin eli treenaamme mitä millonkin tuntuu hyvältä sekä agilityä, jossa tavoitteena on teoreettinen kisavalmius sitten joskus. Tällä hetkellä kun kalenteria katsoo, niin näyttelyitä olisi liki jokaiselle viikonlopulle. Tosiasiassa into käydä näyttelyissä tätä kirjoittaessa on nollan luokkaa ja ajatukset harhailevat rallyssa, mejässä, pk-lajeissa ja NW:ssä. Aika näyttää mitä vuosi tuo tulleessaan. 

Vuosi toi meidän laumalle lopulta osallistumisina yhteensä viisi koiranäyttelyä, yhden rallykokeen, kaksi mejäkoetta, yhden NWF hajutestin, yhden mätsärin. Talkoopisteitä paikallisyhdistykseen kertyi vuodelta 75, kun yksi piste vastaa noin 2-3 tuntia talkootyötä, tämän lisäksi erilaisissa koirakokouksissa tuli istuttua 20 kokouksen verran. Koirien kanssa en ehtinyt treenata niin paljoa kuin olisin toivonut kesäkaudella, mutta toisaalta minulle liian kuuma kesä itsessään oli haaste ahkeralle treenaamiselle. Syksyllä Armaksen pk-treenit pääsivät nosteeseen ja hyvään tekemisen vireeseen.

Mennyt vuosi oli yhtä aikaa yksi hienoimpia ja yksi raskaimpia koiraharrastusrintamalla. Omien koirien kanssa ja rotupuolella koin onnistumisia ja mahtavia yhdessä tekemisen tunteita muiden pumi-ihmisten kanssa, kun taas toisaalla voimia veivät koiraharrastuksen ei niin mukavat puolet. Joulukuun puolessa välissä olin niin väsynyt erinäisten hallihaaveiden ja niihen liiittyvien kummallisten vääntöjen vuoksi, että tuntui oma terveys vaarantuvan yöunien jäädessä vähäisiksi asioita selvittäessä ja pohtiessa, leposykkeen lopulta viilettäessä sadan pinnassa. Stressiä ei yhtään helpottanut gradun lähestynyt deadline. Onneksi joulukuuta oli pelastamassa Armaksen nopea eteneminen treeneissä ja meidän hurjan hieno ja mahtava pieni pk-porukka, jonka jäsenet olivat viikottain muistuttamassa miksi koirajuttuja harrastan. Kaiken uupumuksen keskellä sain kokea koiran kanssa treenaamisen molemmin puolisen riemun, joka se oli eheyttävää.  Valitettavasti väsymisen ja teknisten vaikeuksien vuoksi kovasti iloitsemani joulukalenteri jäi lopulta kesken blogin puolella. Sen osalta teen puuttuvat postaukset tässä kevään aikana.

Vuosi 2018 selkeytti minulle sen miten tärkeää on pitää lähellä ne ihmiset, jotka tuovat hyvää mieltä ja joiden kanssa voi turvallisesti olla eri mieltä myös isoista asioista toisiaan kunnioittaen. Vuosi  2018 myös opetti sen, että itseään ja omaa hyvinvointia ei pidä ikinä unohtaa, sekä muistutti minua, että minulla on neljä mahtavaa koiraa, jotka vain odottavat että kaivan niistä parhaan mahdollisen esiin. Kiitos Mika, kiitos ystävät, vuosi 2019 ei voi olla kuin edellistä parempi!