Pulmu valioitui!

                 

            

Pulmu valioitui Posion ryhmänäyttelyssä 23.7.2022, jossa pumien tuomarina toimi Juha Putkonen. Pulmu esiintyi jälleen hienosti, kunnes piti juosta ylimääräinen kierros ja minun huomioni ilmeisesti herkesi koirasta kriittisellä hetkellä. Siitä sitten repesi vanha tuttu riemu. Pulmu alkoi siis pitkästä aikaa tavoitella hihnaa itselleen ja osan viimeisestä kierroksesta juoksikin hihna suussaan. Onneksi tuo hervoton esiintyminen tuntui vain viihdyttävän tuomaria ja Pulmu oli rotunsa paras sertin kera alla olevalla arvostelulla. Tuomari ystävällisesti muistutti, ettei koiran tarvitse olla robotti, kun pahoittelin meidän show'ta ottaessani ruusukkeet vastaan. Lohdutti kovasti, vaikka ainahan tuollainen vähän pistää nolottamaan, kun kuitenkin kumpikin osaisimme homman ihan hyvin. Katsotaan, jos vielä saan videon blogiin kaikille viihdykkeeksi. Turkkia tuomarin tutkiessa Pulmun karva sai kiitosta, sen ollessa tuomarin mielestä yleistä karheampi. Ryhmäkehiin ei jääty koiran ja emännän ollessa jo kaikkensa antaneita.

Oikeat rungon mittasuhteet, erinomainen luusto. Oikea piirteinen pää, jossa hyvä vahvuus. Kauniit korvat, tummat silmät. Hyvä purenta. Hyvin kehittynyt rintakehä, riittävä eturinta. Riittävän karhea, tiivis karva. Hyvä hännänkiinnitys. Tasapainoiset kulmaukset. Liikkuu hyvin halutessaan. Ihastuttava temperamentti. ROP, SERT, FI MVA

Pulmu valioitui samalla myös Ruotsin muotovalioksi, sillä sillä oli jemmassa Överkalixissa Jancik Leosilta saatu serti muutaman vuoden takaa. Valionarvojen vahvistuksessa vain meni kummassakin maassa tavallista kauemmin loma-ajan vuoksi. Pulmun sertien keräämisessä meni myös hieman pidempään. Esiintyminen ja turkki kun olivat lopulta valmiita, niin sertit tulivat lopulta hyvin lyhyellä aikavälillä. Onneksi meillä ei ollut mihinkään kiirettä ja Pulmun kanssa on ollut jännittävää käydä näyttelyissä. Viimeksi nuori Usva on aiheuttanut samanalaisia jännityksen tunteita kehään mennessä, kun ei koskaan tiennyt milloin se keksi kesken ympyrän juoksemisen tarttua kengännauhoista kiinni. Yhdistävänä tekijänä Usvalla ja Pulmulla onkin sama positiivisen röyhkeä elämänasenne, johon kuuluu huomion keskipisteenä paistattelu sekä olan kohauttaminen turhille rajoittaville tekijöille. Ensimmäistä en koiriltani haluakaan karsia pois, niin kauan kuin se pysyy sellaisena ettei siitä aiheutu harmia koiralle tai ympäristölle. Edelleen Pulmun rasittavimmat tavat ovat juurikin tuo kehässä näyttelyhihnan omiminen sekä koristetyynyjen siirtely ja puistelu. Se on kaiken kaikkiaan varsin viihdyttävää seuraa.

Pulmu 2019 Överkalixissa vielä liki mustana.

Posion näyttelyn jälkeen olemme keskittyneet lähinnä vain pieneen treenailuun ja erityisesti Pumibingon, eli pumien temppubingon haasteiden suorittamiseen. Oli hauska nähdä miten kesällä ahkera temppujen treenaaminen näkyi myös rally-tokotreeneissä, kun pääsimme taas pitkästä aikaa niihin mukaan. Armaksen keskittyminen tekemiseen oli ihan eri ulottuvuudessa kuin edellisellä treenikerralla. Tämä taas vahvisti ajatustani siitä, että mikään mitä koiran kanssa tekee ei ole turhaa. Lisäksi noiden temppujen harjoittelu oli minulle itselleni todella hyvää ja virkistävää tekemistä muuten aika hektisessä ja kuluttavassa kesässä. Temppujen tekemisessä on parasta koiran mahdollisuus vaikuttaa temppuihin ja tekemisen ilo on käsin kosketeltavaa, kun ei tarvitse miettiä sääntökirjan kanssa lopputulosta. Meidän kaikki temppuvidoet löytyvät instasta (@hlpasanen, koirien omista tarinoista), suurin osa on noin 10-15 minuutin harjoittelun tulosta tai naftaliinista kaivettuja eikä välttämättä ihan valmiiksi asti harjoiteltuja. Osa jääkin sille asteelle mitä videoilla näkyy, mutta hauskimpien treenausta jatketaan, siten etteivät vaadi niin selkää ohjausta. Enemmän tempuissa on mennyt aikaa niiden miettimiseen kuin itse naksutteluun, mutta hyvin suunniteltu on puoliksi tehty.

Armas halusi yhdistää temput "Kumarra" ja "Etujalat korokkeella"

Aino kävi elokuussa hammaslääkärissa ja onneksi suussa oli kaikki pääasiassa hyvin. Vain yksi alaetuhammas oli vain jouduttu heiluvana poistamaan. Olin ennakkoon hieman huolissani, sillä Aino oli ollut tavallista huonompi syömään ja päässyt jopa laihtumaan. Toki se on huono syömään aina kun on hormonitoiminnassa tulossa tai menossa muutoksia, mutta tällä kertaa nirsoilu vain jatkui. Pissanäytteessä oli näkyvissä struviittikiteitä, joten uusi näyte joudutaan vielä viemään tutkittavaksi ja mahdollisesti miettimään ruokavalioon radikaalimpia muutoksia. Nyt olen yrittänyt saada sitä juomaan lisää, mutta määrät ovat silti pieniä. Syysjuoksunsa Aino aloitti syyskuun alussa, mutta se on juoksujensa kanssa vuosi vuodelta huomaamattomampi. Ruokahalu palasi heti kun otimme ruokavalioon takaisin hirvenlihan.

Armaksella on puolestaan ollut taas sen ns. kesäihottumaa heti mäkäräkauden alettua ja olen kesän aikana syöttänyt sille muutaman Apoquel-kuurin ihon ärtyessä näppylöille. Onneksi tuo lääke rauhoittaa nopeasti tilanteen. Armas siis reagoi hyönteisten syömiin samalla tavalla kuin kirppuallergiassa eli se on nyt yleistynyt sillä lintukirpun puremista mäkäräisiin ja polttiaisiin. Onneksi ihon reaktriot eivät ole niin pahoja ja nopeita kuin lintukirpun puremissa.

Syksylle meillä on vielä kovasti suunnitelmia ja toivottavasti pääsemme jo lokakuun alussa Pulmun kanssa tapaamaan lampaita. Lisäksi uudet treeniryhmät tulevat pian hakuun ja toivoakseni pääsemme jatkamaan rallyt-tokon parissa myös ohjatusti.

Kesällä piti kaivaa taas silkkimaalit esille ja jatkaa opettelua