Luukku nro: 2

Toisesta luukusta paljastuu unkarilainen satu miehestä ja paholaisesta. Mielenkiintoista piirretyssä on pumi, joka astuu mukaan tarinaan kohdasta 1:48 lähtien. Pumi on osattu kuvata kaikkine piirteineen hyvin elävästi. Suosittelen unohtamaan sadun ja keskittymään koiraan. Pätkässä näytetään juuri niitä ominaisuuksia mitä arvostan pumissa.

Miksi juuri pumi?

Moni tietääkin taustat miten minulle on pumi alkujaan päätynyt roduksi. Sain ensimmäisen pumini Mimmin täyttäessäni 13-vuotta ja rotuun päädyttiin kun etsimme allergiaystävällistä rotua. Vaihtoehtoina oli sen hetken optimistisilla tiedoilla bichón frisé, villakoira ja pumi. Afgaaninvinttikoirien kanssa kasvaneena vinttikoira oli se minun juttu siihen asti kunnes Caro-collie vei sydämeni. Paimenkoira sen piti olla ja vielä sellainen missä on eloa, koska tiesin haluavani harrastaa koirani kanssa kaikkea mahdollista.

Pumi täytti silloin kaikki odotukset mitä koiralta halusin ja edelleen mikään muu rotu ei tunnu siltä oikealta. Joskus kirjoitin, että jos pitäisi joku pikkukoira laittaa niin se olisi käppänä tai apinapinseri. Muutama vanha pumiomistaja on siirtynyt pumeista vinttikoiriin, joten olisiko minulla eläkepäivinä afgaani? Sen pk-rotuisen kun laittaisin niin se olisi bouvier, ja miten haluankaan pikinokka pystykorvan. Mutta jokainen vääränrotuinen veisi paikan yhdeltä pumilta.

Mikä se juttu sitten on pumissa?

Luonne tekee pumista pumin. Eläinlääkärimme pohdiskeli muutama päivä sitten että pumit taitavat olla aika omanlaisiaan, erilaisia kuin muut. Niin, tai puminomistajan täytyy olla hieman erilainen kuin muiden. Pumiin pätee koirana samat lainalaisuudet kuin kaikkiin muihinkin koiriin, mutta keskivertokoiraa vilkkaampi se on, ja se tekee pumin hauskuuden ja haastavuuden. Pumi huomaa ihan kaiken ja reagointi asioihin riippuen koiran hermoista ja siitä miten se on kasvatettu. Pahimmassa tapauksessa pumi ilmoittaa omistajalleen ihan kaikesta mitä se näkee ja kuulee. Meillä mm. tullaan kertomaan minulle neljän koiran toimesta, kaikki vuoron perään, että huomasinko puolisoni saapuneen kotiin. Parhaimmillaan pumi on rohkea ja periksiantamaton ja valmis tekemään itsenäisiä päätöksiä tilanteissa, joissa omistaja ei ole tilanteen tasalla. Nämä ominaisuudet auttavat harrastuksissa ja arjessa, ja joskus taas luovat haastavia tilanteita koiran kanssa suhteessa muuhun ympäristöön. Kaikki riippuu siitä miten hyvin omistaja hallitsee puminsa.

Pumi on aina läsnä, aina valmis, mutta silti sitä ei huomaa arjessa jos mitään ei tapahdu. Meillä pumit eivät seuraa perässä, mutta tietävät ihan varmasti mikä on kenenkin seuraava liikku, ja sen tarviiko siihen koiraa avuksi. Tämän ne tekevät omilta paikoiltaan havainnoiden, näennäisesti tajuttomina torkkuen. Mimmin aikaan minun puheluni kuunneltiin koiran toimesta ja sanavalinnoistani riippuen koira oli puhelun jälkeen valmiina treenirepun tai lenkkivarusteiden kanssa ovella. Jossain vaiheessa piti käyttää sanamuunnoksia, jos ei halunnut koiran olevan heti mukana juonessa. Mimmi poimi varsin näppärästi  puheesti sille merkitykselliset sanat ja teki niistä mieleisiään johtopäätöksiä.

Pumi on sopivan kokoinen. Sen jaksaa kantaa pois pelipaikalta jos jostain syystä koiran kanssa ei kulje ajatukset samaan suuntaan. Ulkonäkö on rakkimainen ja halutessaan sen voi laittaa tyylikkääksi, mutta sosiaalisesti on hyväksyttävää pitää pumi ns. luonnontilassa (takuttomana kuitenkin). Korvat ovat tärkeä osa ilmettä ja ne kertovat koko ajan missä pumin ajatukset menevät, mitä se seuraavaksi keksii. Sanomattakin on selvää, että minua miellyttää kovasti pumin habitus.

Kaikista parasta pumissa on, se ettei se ole perässä vedettävä tai hitaasti syttyvä. Ennemminkin omistaja saa piilotella tulitikkuja, ettei aiheuta itselleen tai koiralleen palovammoja. Olen itse joutunut kovasti mukautumaan pumin tahtiin tehdä asioita, sillä olen laiskanpulskea perusolemukseltani. Silti tulisin niin sanotusti täihini jos minulla olisi narun päässä (nyt ei kestä mainita rotuja) jokin perusrauhallinen koira. Olisi varmaan samanlainen olo kuin nyt on auton vaihtaneena v6 koneesta  nykyiseen polkuautoon.

Pumissa on tehoja, se se juttu on!