Innostuin järjestelemään koirakirjahyllyäni Miian ja Uulan kirjabloggauksen myötä. Tässä on minun hyllystä kolme perusteosta, joita suosittelen kaikille. Näistä olen itse saanut kaikista eniten irti kun olen opetellut ymmärtämään koiria.
Ensimmäisenä on Marie Hansson Hallgren (nyk. Hansson) kirja Paras Ystäväni (1992). Kirja on hyvä perusteos koirapsykologiasta ja ns. luonnonmukaisesta ja pehmeästä koirankouluttamisesta. Asiat on esitetty kansantajuisesti. Kirja alkaa oikean rodun ja yksilän valinnalla jatkuen koiranpennun kasvun ja kehityksen tukemiseen ja perustaitojen opetteluun. Kirjassa painotetaan koiran aktivointia ja aktivointi ja temppuohjeita on kymmeniä. Kirjan ns. punainen lanka on postiivinen kontakti, mikä itsellänikin on keskeinen ajatus koirankoulutuksessa. Tämän kirjan painokset ovat valitettavasti loppuunmyytyjä, mutta käytettyinä niitä saa ihan mukavasti. Tämä on sellainen teos, jonka mielelläni laittaisin pentujen matkaan kun lähtevät maailmalle, jos niitä vain olisi enemmänkin saatavilla. Kirja on vanha, mutta perusasiat eivät koskaan muutu.
Toinen teos on minun raamattuni, mitä tulee koirien kielen ymmärtämisen. Renée Sjöbergin Koirien kieli: Eleet, ilmeet, käyttäytyminen. Tämän kirjan lukeminen ja oman koiran/lauman tarkkaileminen avaa ovet koirien kommunikoinin maailmaan. Koiraa edes auttavasti lukemalla pystyy ennakoimaan ja estämään monta kiperää tilannetta. Elekielen ja siten koiran tunnetilonen ymmärtäminen auttaa myös kouluttamisessa. Kirjassa esitetään kuvin ja selkein tekstein koirien eleitä ja käyttäytymistä eri tilanteissa. Tämäkin kirja on vanha, vuodelta 1986 ja sitä on suhteellisen hyvin saatavilla ainakin käytettyinä.
Kolmantena on hieman uudempi kirja, eli Turid Rugaas: Rauhoittavat signaalit. Kirjassa keskitytään koiran signaaleihin ja erityisesti rauhoittaviin signaaleihin. Tämä kirja kannattaa lukea viimeistään siinä vaiheessa kun huomaa ärsyyntyvänsä koiransa tahmailuun tai treenit eivät tahdo sujua koiran tehdessä kaikkea muuta kummallista. Tosin, tämän kirjan luettua voi myös joutua katsomaan peiliin ja kenties muuttamaan omaa käyttäytymistään.
Ensimmäisenä on Marie Hansson Hallgren (nyk. Hansson) kirja Paras Ystäväni (1992). Kirja on hyvä perusteos koirapsykologiasta ja ns. luonnonmukaisesta ja pehmeästä koirankouluttamisesta. Asiat on esitetty kansantajuisesti. Kirja alkaa oikean rodun ja yksilän valinnalla jatkuen koiranpennun kasvun ja kehityksen tukemiseen ja perustaitojen opetteluun. Kirjassa painotetaan koiran aktivointia ja aktivointi ja temppuohjeita on kymmeniä. Kirjan ns. punainen lanka on postiivinen kontakti, mikä itsellänikin on keskeinen ajatus koirankoulutuksessa. Tämän kirjan painokset ovat valitettavasti loppuunmyytyjä, mutta käytettyinä niitä saa ihan mukavasti. Tämä on sellainen teos, jonka mielelläni laittaisin pentujen matkaan kun lähtevät maailmalle, jos niitä vain olisi enemmänkin saatavilla. Kirja on vanha, mutta perusasiat eivät koskaan muutu.
Toinen teos on minun raamattuni, mitä tulee koirien kielen ymmärtämisen. Renée Sjöbergin Koirien kieli: Eleet, ilmeet, käyttäytyminen. Tämän kirjan lukeminen ja oman koiran/lauman tarkkaileminen avaa ovet koirien kommunikoinin maailmaan. Koiraa edes auttavasti lukemalla pystyy ennakoimaan ja estämään monta kiperää tilannetta. Elekielen ja siten koiran tunnetilonen ymmärtäminen auttaa myös kouluttamisessa. Kirjassa esitetään kuvin ja selkein tekstein koirien eleitä ja käyttäytymistä eri tilanteissa. Tämäkin kirja on vanha, vuodelta 1986 ja sitä on suhteellisen hyvin saatavilla ainakin käytettyinä.
Kolmantena on hieman uudempi kirja, eli Turid Rugaas: Rauhoittavat signaalit. Kirjassa keskitytään koiran signaaleihin ja erityisesti rauhoittaviin signaaleihin. Tämä kirja kannattaa lukea viimeistään siinä vaiheessa kun huomaa ärsyyntyvänsä koiransa tahmailuun tai treenit eivät tahdo sujua koiran tehdessä kaikkea muuta kummallista. Tosin, tämän kirjan luettua voi myös joutua katsomaan peiliin ja kenties muuttamaan omaa käyttäytymistään.
Niin, tieto lisää tuskaa, ainakin siinä vaiheessa kun tajuaa mokanneensa muutaman jutun aika lahjakkaasti... :) Onneksi koirat ovat ymmärtäväisiä ja jaksavat aina antaa anteeksi hieman yksinkertaiselle omistajalle. <3
VastaaPoistaTodellakin :D. Onneksi pumi varsinkin on armollinen kouluttajalle. Se jaksaa yrittää ja jos jotain opettaa väärin niin pumi innostuu kyllä opettelemaan asian uudelleen. Eikä ne jutut aina mene niin kuin ajattelee vielä viidennenkään koiran kohdallalla. Ihminen onnistuu aina tekemään uusia virheitä, juuri kun edelliset on onnistunut tietoisesti välttämään.
VastaaPoista