Aino apukoulussa..

..eikun tokokoulussa.
Pääsimme ensimmäistä kertaa, jo kaksi kertaa olleeseen, ryhmäämme. Pelkäsin, että olisimme ihan kamalasti jälkeenjääneitä, mutta hyvin päästiin mukaan. Aino ei ollut vieraiden koirien seurassa sitten messarin ja arvelinkin treenikerrasta tulevan vähintään mielenkiintoisen. Hallissa oli seitsemän koirakkoa, sekä odottelevia koiria. Treenihäiriötä siis löytyi muutaman metrin päästä joka suunnasta. Siihen nähden Aino keskittyi mallikkaasti, vaikkakin välillä joutui kommentoimaan vieruskaverin tekemistä.

Harjoittelimme sivulle pyörähtämistä, ja pyörähtämistä yleensäkin oikealle ja vasemmalle. Nopeaa maahan menoa, ja siitä lyhyttä paikalla oloa. Ainolla paikalla olo oli ihan vain maltin harjoittamista, mutta kivasti sain taas oivalluksia. Muistaisi ne vain vielä seuraavana päivänä. Maahanmenoa Aino tarjoaa tosi kivasti ja se on nopea siinä. Toimii myös ilman namia, keskittyy paremmin ja lelulla nopeutta on vielä enemmän, mutta tarkkuus vielä kärsii. Luoksepäästävyyttä kokeilimme myös ja Ainosta se näytti olevan mukavaa ja vaivatonta. Sivulle kun sen vielä saisi niin voisi kunnolla harjoitella liikkeenomaisesti.

Kotiläkysyksi tuli lisää pyörimistä ja siitä sivulle. Kosketusalausta ja takajalkojen käyttöharjoituksia (vati ja peruutuksia). Ainon kanssa oli kyllä hauska treenata, vielä kun saa sen tottumaan häiriöön. Toisaalta kun tuossa pienessä tilassa tottuu treenikavereihin, niin ei pitäisi sen jälkeen juuri minkään häiritä. Minun pitää olla tarkkana, etten vahingossa ala palkkaamaan sitä minun komentamisesta. Aino mielellään kertoisi milloin sitä pitää palkata.