 |
| Punanutut puuhastelevat yleensäkin yhdessä |
Perjantaina kävimme taas heti aamusta pikaisesti lääkärissä. Kummasti väsymys kaikkoaa kun on jotain oikeasti tärkeää tekemässä. Minä siis lähdin klinikalle suoraan yövuorosta ja normaalisti olisin jo 8.30 kääriytymässä peittooni koirat kainalossani.
Armas oli taas innoissaan menossa klinikalle. Ovella komensi minua kiiruhtamaan ja avaamaan oven sekä pomppasi tervehdyshaukkua huutaen sisään. Puntarin kautta pöydälle (12,6kg). Paino on pysynyt samana, mutta huomaa että koiran lihaskunto on hieman laskenut tämän levon aikana. Pöydällä se istua nökötti niin kiltisti että melkein unohdin pitää siitä kiinni. Havahduin siihen kun eläinlääkäri alkoi valuttamaan verta putkeen. Sydän kuulosti hyvältä ja verenpaine oli ok, minulle oli ihan uutta että koiralta mitataan verenpaine hännästä.
Iltapäivällä saimme sitten tulokset. Tällä kertaa maksan arvot olivat taas laskeneet ja hematokriitti oli noussut 40:een. Mahtava uutinen! Lisäksi saimme taas luvan laskea kortisonin annostusta. Tietenkään varmuutta parantumisesta ei voi sanoa, ennen kuin kortisoni on ajettu alas ja koiran vointi jatkuu normaalina. Annoin kuitenkin jo luvan itselleni iloita...varovaisesti. Seuraava käynti on voinnin mukaan to tai pe.
 |
| Armas ja Nuppu |
 |
| Aino ja Armas itselleen tyypillisen näköisinä. |
Tänään sitten kävimme jo kokeilemassa irtojuoksentelua muutaman minuutin. Aino oli täynnä tarmoa, samoin Usva. Hyvä Team Punaiset Pahulaiset. Nuppu valitteli varpaiden paleltumista ja Armas oli innoissaan, nipisteli minua tuttuun tapaan, mutta otti varovaisesti riekkumiset ja oli tosi hyvin koko ajan kuulolla. Pakkasta oli -8 astetta, mutta varmuuden vuoksi puin Armakselle Rukka- neuleen Pompan alle. Kotona vaatteiden alta kuoriutui lämmin pumipoika.
 |
| Pumipoika <3 |
 |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos käynnistä! Jätäthän jälkesi.