Sunnuntai aamu koitti ja koira oli selkeästi parempi. Käveli omin jaloin pissalle. Minulla taas oli huomattavasti huonompi olo, pahin stressi ja migreenin kaltainen päänsärky oli lähtenyt ja tuonut kuumeen ja pahoinvoinnin tilalle. Huomasi kyllä miten voimakkaasti oli edellisenä päivänä reagoinut koiran tilaan, tuntui koko kropassa.
Sunnuntaille oli lääkärikäynti, eli mitattiin Armaksen veren hematokriitti oli 25, mikä oli hyvä siihen nähden, että se oli ennen verensiirtoa vain seitsemän. Hematokriitti (lyh. hkr) on verisolujen suhteellinen osuus koko veren tilavuudesta, useimmilla nisäkkäillä hematokriittiarvo vaihtelee 35 ja 45 prosentin välillä. Armaksen lähtöarvo 7 on todella huono tässä valossa. Armas laitettiin tippaan ja sai klinikalla lähes 500 ml nestettä + kaliumia. Kotiin saimme vaihdettavaksi toisen tippapullon. Siinä me sitten makasimme ja toipuilimme apukeittiön lattialla kumpainenkin omalla patjalla peittojen alla. Sain välillä nukuttua ja heräilin aina Armaksen vaihdettua asentoa. Silloin piti tarkistaa, että tippaletkut eivät ole solmussa ja tassu on oikeassa asennossa, jotta neste kulkisi suoneen. Yöllä neljän pintaan totesin parhaimmaksi ottaa tipan ja kanyylin pois, sillä letku meni niin mutkille ja siihen oli ilmaantunut jostain ilmakuplia. Armas söi vuorokauden aikana Royal Canin Recovery purkin ja keksejä ja kävi itse pissalla, alkoi myös juomaan itse. Lääkkeinä meni antibioottia ja kortisoonia.
Maanantaina oli uusi lääkärikäynti ja tällä kertaa hematokriitti oli laskenut 18 ja kaliumissa oli edelleen vajausta. Lämpö oli normaali. Munuaisissa joku arvo edelleen koholla. Nestettä meni kalium lisällä taas 500ml. Sovittiin seuraava käynti heti tiistai aamulle, jolloin tehtäisiin uusi verensiirto ja mahdollisesti aloitetaan tujumpi lääkitys, käsittääkseni solusalpaajat.
Tällä hetkellä Armas syö vatsansuojaksi Omeprazol 10mg 1tbl päivässä, kortisoni Prednisolon 40 mg 1 tbl 2 x päivässä ja antibiootiksi Synulox 200mg 1,5 tbl 2xpäivässä.
Päivä oli muuten meille kummallekin huomattavasti parempi. Hieman pelottaa taas yö ja se missä kunnossa koira on aamulla. Jotenkin sitä on nyt saanut sen pahimman menettämisen pelon haudattua niin syvälle, että enää ei itku tule joka hetki, vaan kaikki energia ja ajatukset menevät koiran hengissä pitämiseen. Onneksi kukaan meistä, ei koira eikä isäntäväki ole antamassa periksi.
Sunnuntaille oli lääkärikäynti, eli mitattiin Armaksen veren hematokriitti oli 25, mikä oli hyvä siihen nähden, että se oli ennen verensiirtoa vain seitsemän. Hematokriitti (lyh. hkr) on verisolujen suhteellinen osuus koko veren tilavuudesta, useimmilla nisäkkäillä hematokriittiarvo vaihtelee 35 ja 45 prosentin välillä. Armaksen lähtöarvo 7 on todella huono tässä valossa. Armas laitettiin tippaan ja sai klinikalla lähes 500 ml nestettä + kaliumia. Kotiin saimme vaihdettavaksi toisen tippapullon. Siinä me sitten makasimme ja toipuilimme apukeittiön lattialla kumpainenkin omalla patjalla peittojen alla. Sain välillä nukuttua ja heräilin aina Armaksen vaihdettua asentoa. Silloin piti tarkistaa, että tippaletkut eivät ole solmussa ja tassu on oikeassa asennossa, jotta neste kulkisi suoneen. Yöllä neljän pintaan totesin parhaimmaksi ottaa tipan ja kanyylin pois, sillä letku meni niin mutkille ja siihen oli ilmaantunut jostain ilmakuplia. Armas söi vuorokauden aikana Royal Canin Recovery purkin ja keksejä ja kävi itse pissalla, alkoi myös juomaan itse. Lääkkeinä meni antibioottia ja kortisoonia.
Maanantaina oli uusi lääkärikäynti ja tällä kertaa hematokriitti oli laskenut 18 ja kaliumissa oli edelleen vajausta. Lämpö oli normaali. Munuaisissa joku arvo edelleen koholla. Nestettä meni kalium lisällä taas 500ml. Sovittiin seuraava käynti heti tiistai aamulle, jolloin tehtäisiin uusi verensiirto ja mahdollisesti aloitetaan tujumpi lääkitys, käsittääkseni solusalpaajat.
Tällä hetkellä Armas syö vatsansuojaksi Omeprazol 10mg 1tbl päivässä, kortisoni Prednisolon 40 mg 1 tbl 2 x päivässä ja antibiootiksi Synulox 200mg 1,5 tbl 2xpäivässä.
Päivä oli muuten meille kummallekin huomattavasti parempi. Hieman pelottaa taas yö ja se missä kunnossa koira on aamulla. Jotenkin sitä on nyt saanut sen pahimman menettämisen pelon haudattua niin syvälle, että enää ei itku tule joka hetki, vaan kaikki energia ja ajatukset menevät koiran hengissä pitämiseen. Onneksi kukaan meistä, ei koira eikä isäntäväki ole antamassa periksi.
 |
| Kiltti potilas |
Hyvä Armas ja Hansku ja Mika, kyllä kohta aletaan päästä voiton puolelle ihan varmasti! Kaikkien ajatukset on varmasti enemmän tai vähemmän teissä ja toivottavasti täältä välittyy tsempit ja voimahalit ja kaiken maailman jaxut yms. sinne ja auttaisi edes hieman oloosi. Mulla tuli taas pala kurkkuun. Olet vahva ihminen ja sun koira on terästä (teräsvillaa!) Terveisin Mirjami
VastaaPoista