Viiden päivän vapaat hurahtivat osin itsensä edestä, mutta pääsin kuitenkin pitkästä aikaa koko viikonlopuksi mökille ilman kiirettä. Sää oli harmaa ja tihkusateinen, mutta sinnikkäästi yritin opetella kamerani säätöjä sellaisiksi, että saisin perusputkilla edes jonkilaisia kuvia. Lopulta kuvia tuli niin paljon, että on parempi tehdä niistä kaksi postausta.
Leksu on mökkikoirana hivenen haastava, mutta toisaalta äärimmäisen helppo tapaus. Se ei vahdi tonttia, joten sitä voi pitää irti tontilla pelkäämättä satunnaisten ohikulkijoiden puolesta. Tontti on lammasverkolla aidattu kauttaaltaan. mutta Leksun tahtotilan tietäen se menisi lammasverkosta tarvittaessa läpi vaikka verkko kaulassaan. Onneksi se käyttää kuitenkin porttia lähtiessään aamu- ja iltauinnille. Valvomatta se ei ikinä ulkoile, eli sillä on aina joku katsomassa perään. Valitettavasti kuitenkin siinä vaiheessa kun vesi kutsuu, ei palveluskoiralla oli pienintäkään aikomusta kuunnella mitään muuta kuin omaa sisäistä ääntään. Onneksi se ei myöskään ole tippaakaan riistaviettinen. Saalisviettinen kyllä ja taistelutahtoinen, mutta näiden kymmenen vuoden aikana se ei ole korviaan lotkauttanut millekään potentiaaliselle saaliseläimelle. Uimareissun päätteeksi Leksun sisäinen ääni käskee etsiä jostain vähintään pään kokoinen kivi. Yleensä se löytää em. kiven mökin kivijalasta. Olen todennut sen hampaat menetetyiksi jo sen jälkeen kun se omaksi huviksi jätti kulmahampaansa koivunrunkoon, jota se ensin oli sitkeästi koittanut repiä matkaansa juurineen. Leksun periksiantamattomuus ja luontainen röyhkeys haasteen edessä on se perimmäinen asia, mikä tekee siitä haastavan koiran.
Toisaalta taas se on äärimmäisen laumasidonnainen ja ystävällinen kaikille ihmisille, vaikka sitä ei heti huomaisi pistävän katseen vuoksi. Isäntä on sille kaikki kaikessa. Laumaviettiä ja leikkiä hyödyntäen Leksusta saa paljon irti ja se tekee sillä iloista tottista mielellään. Tämä tietenkin siinä vaiheessa kun on ensin päästy uimaan ja mahdolliset juoksuiset nartut tarkistettu. Hormoonilääkitys, mikä sille annettiin Ainon juoksun jälkeen on lisännyt Leksun seurallisuutta vielä entisestään, aivan kuten lääkkeen haittavaikutuksissa peloteltiin.
Leksun vahenemisen huomasi nyt mökilla entistä selvemmin. Viikolla jo mietin miten se antaa niin vähän vastusta remmissä. Lauantai-iltana se ontui jo siihen malliin että aloitin sille heti särkylääkekuurin. Lähemmässä tarkastelussa se ontui nyt oikeaa rannettaan, mikä ei ole aikaisemmin oireillut ja levon jälkeen se ontui myös oikeaa takakinnertään. Vasemman jalan kinnernivelen limapussi on edelleen kaksi kertaa toista isompi, mutta ei onneksi tulehtuneen oloinen.
Leksun erikoisaluetta on vanua sisältävien tavaroiden tuhoaminen. Oikeastaan kaikki kankainen käy. Lelujen rikkomisen se aloitti jo hyvin nuorena. Muistan vielä elävästi eräänkin aamun mökillä kun heräsin keltaisen muromaisen vanutäytteen kuorruttamasta mökkituvasta. Meille oli jostain tullut jättiläismäinen nalle, jonka hävittämistä olimme miettineet pitkään. Leksu oli ratkaissut ongelman räjäyttämällä nallen sillä aikaa kun me nukuimme autuaan tietämättäminä tulevasta siivousurakasta.
Tällä mökkireissulla näin ensimmäistä kertaa Leksun makoilevankin välillä. Yleensä se viipotta koko viikonlopun, ellei joudu narun päähän tai sisälle huilimaan. Nyt se löysi piilottamansa pallon ja jaksoi melkein vartin makoilla sitä natustaen ennen kuin säntäsi uusiin seikkailuihin.
Leksussa herää aina intoinen palo kun moottorikäyttöisiä laitteita käynnistetään sen lähettyvillä. Kovasti sillä tälläkin kertaa teki mieli "hieman" maistaa puutarhatraktorin konepeltiä kun sitä siirrettiin yläpihalle. Onneksi uskoi kieltoa, eikä käynyt samalla tavalla kuin sille kottikärrylle, jonka se sai viimein kiinni. Traktorin sammuttua Leksu huomasi, että aggregaatin kopin ovi oli auki ja laite pörisi haastavasti koiralle. Leksu säntäsi koppiin haukkumaan laitetta kuin paraskin hirvikoira. Joudin kampeamaan sen pois aggregaatin kimpusta haravan varrella. Totesin, että koiraan koskeminen todennäköisesti antaisi vain vahvistusta. Leksulla nimittäin teki koko ajan kovasti mieli tarttua sähköjohtoon mikä lähti laitteesta pihalle. Lopputuloksena olisi ollut hyvin sähköistyneet emäntä ja koira. Tässä vaiheessa todettiin, että paras laittaa puuhakas pappakoira sisälle ja päästää pumit vuorostaan ulos..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos käynnistä! Jätäthän jälkesi.