tiistai 18. elokuuta 2015

Huolia


Meninkin sanomaan muutama viikko sitten jollekin, ettei meillä ole hetkeen ollut huolia koirien terveyden suhteen. Yleensähän isossa koiralaumassa aina jollain on jotain pientä kremppaa, varsinkin kun on jo suhteellisen vanhojakin koiria joukossa. No, sanomani jälkeen olisi pitänyt vähintään suorittaa joitain taikauskoisten rituaaleja sillä mökkireissun lopputuloksena oli yksi tihru, yksi haavoitettu , yksi epäilyttävä ihomuutos ja minun purtu ja pissattu silmäluomeni.





Meillä meni siis hyvin lauantaihin asti. Mökki sai uutta maalipintaa hyvässä vauhdissa ja sää oli sopivan viileä. Lauantaina Usva jäi teinikoirien jalkoihin ja sai kulmahampaasta lapaansa. Koiralauma toimii varsin primitiivisesti, siis siten miten koiralauman kuuluu toimia eikä heikoille yksilöille ole tilaa, kuten ei olisi susilaumassakaan. Tämän opin jo aikoinaan afgaanilaumassa ja sama näyttää toimivan pumien kanssa, huolimatta siitä miten vahvasti ihminen yrittää laumaa johtaa. Usva alkaa siis nuorempien mielessä olemaan jo riittävästi toinen jalka haudassa. Nuoret koirat kohtelevat Usvaa pääosin hellästi, mutta välillä kohtelu on ihmissilmään raakaa, varsinkin kun kyse on ruuasta tai parhaista paikoista. Yleensä minä ehdin vähintään ennakoimaan tilanteita, mutta tällä kertaa en päässyt ajoissa pelastamaan mummokoiraa ja se ehti saada osuman. Ei sinänsä paha jälki, mutta katsoimme parhaaksi kääriä koiran siteisiin kärpästen ja asiasta surkeina olevien teinien vuoksi. Heti tapahtuman jälkeen minulla oli kaksi hyvin pahoillaan olevaa nuorta koiraa, jotka pyrkivät takaisin Usvan suosioon parhaansa mukaan. Meillä on siis taas rauhallista hetken aikaa. Usvan haava on alkanut parantua hyvin,varsinkin kun muut eivät pääse sitä hoitamaan.



Lauantaina pääsin myös tarkemmin tutustumaan Nupun nisän ihomuutokseen. Olin elänyt pari viikkoa siinä uskossa, että sillä olisi vain ihottumaa, joka mainittiin valeraskauslääkkeen sivuvaikutukseksi. Äitini oli rasvaillut kutisevaa kohtaa ahkerasti. Nyt jouduimme toteamaan ihomuutoksen muuttuneen punaisesta epäilyttävän mustaksi ja se edelleen kiusasi koiraa. Lääkäri reissu olisi siis edesssä.

Lauantain ja sunnuntain välisenä yönä minä heräsin epämiellyttävään tunteeseen. Tuntui kuin jokin pistäisi silmääni. Haroin unensekaisessa tilassa luomeani ja tunsin kunnon puraisun. Tässä vaiheessa jo tajusin, että minulla on jokin hyönteinen silmässäni. Sain syyllisestä kiinni ja tunsin samalla miten silmääni ruiskaistiin polttavaa nestettä. Sain siis viimein osani muurahaisten kostosta. Lopputuloksena on nyt komeasti turvonnut yläluomi, jossa on selkeä märkivä puremajälki. Olo on varsin hehkeä.

Sunnuntai koitti aurinkoisena ja päätimme päästää koirat rantaan uimaan. Siinäkin riitti vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Iltasesta sitten ihmettelin miten Armasta niin väsyttää kun istui sylissäni silmät sikkuralla. Kotona se ei sitten enää juuri ollenkaan avannut toista silmäänsä. Laiton silmähuuhteen ja toivoin parasta. Aamulla silmistä tuli jo vihertävää eritettä. Tässä vaiheessa tartuin puhelimeen ja sain heti lääkäriajan. Armaksella todettiin ärhäkkä bakteeriperäinen tulehdus molemmissa silmissä. Pelkäsin alkuun, että voimakkaammin kiinni olevassa silmässä olisi ollut haavauma.

Nupun nisäläikkä olikin sitten mystisempi ja se lopulta diagnosoitiin todennäköiseksi melanoomaksi. Tarkoituksena on leikata ihomuutos sekä nisä pois ja laittaa näyte tutkittavaksi. Tietenkin aloin heti lukea koirien melanoomista ja yritin saada meidän toista henkilääkäriämme kiinni. Järki sanoo, ettei kannata vielä huolestua, mutta minkäs teet. Alkoi tässä jo hetken ollakin melkein liian helppoa.






2 kommenttia:

  1. Voi ei, huolehtiminen ja murehtiminen on niin kuluttavaa, mutta minkäs teet. Halaus ja tsemppiä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Eipä siltä murehtimiselta voi välttyä kun kantaa huolta toisen hyvinvoinnista. Onneksi koira voi muuten hyvin.

      Poista

Kiitos käynnistä! Jätäthän jälkesi.