Hulinaa ja huolia osa 2

Viime viiko oli yhtä kiirettä, joka kulminoitui viikonloppuun. Meillä oli ryhmänäyttely, jonka toimikunnan pj:n pesti kuului minulle palkintovastaavan ohella. Viikko siis meni näyttelyn etukäteisjuttuja tehden ja varmistellen sekä tietenkin Nupun ihomuutosta murehtien ja Armaksen silmiä lääkiten.

Perjantaina huomasin Armaksen silmässä samentuman, joka on oli silloin noin 2,5 mm halkaisija. Seurasin samentuman elämää silmässä hetken todeten, että se ei ole rähmää vaan selkeästi muutos pupillissa. Armaksella oli koko viikon ollut silmä jonkin verran kipeä ja tipatkin ehdin välissä vaihtaa voiteeseen, joka oli helpompi laittaa pumipojalle. Silmän lääkitseminen helpottui sen jälkeen kun aloitin sille rinnalle kevyen Metacam-kuurin. Ensimmäinen lääkäri oli kehoittanut pitämään silmää silmällä ja ottamana yhteyttä, mikäli se alkaa harmaantumaan. Jäin siis odottamaan lääkärin soittopyyntöä ja lähdin koirien kanssa hakemaan viimeisiä näyttelytilpehöörejä ympäri kaupunkia. Näyttelypaikalle piti mennä ottamaan palkintolähetystä vastaan ennen neljää. Takaisin soittoa ei kuulunut ja sain lopulta päivystävän eläinlääkärin kiinni. Sovimme treffit illaksi. Pääsin siis käyttämään Armaksen lääkärissä näyttelyn rakennustalkoiden välissä. Käynti olikin aiheellinen, sillä silmässä oli pistemäinen haavauma, joka vaati toisenlaisen lääkkeen. Nyt siis lääkitään ja seurataan Armaksen silmää seuraavat kymmenen päivää jota ennen olisi kontrollissa käyni. Nyt jo huomaa, että koiran vointi on parempi, eli silmää ei arista eikä ole ollut tarvetta antaa kipulääkettä. Silmävoiteen laittaminenkin on taas kiva ja odotettu toimenpiden. Tällä kertaa lääkärissäkin käynti oli ihan erilaista, kuin ensimmäisellä kerralle, eli silmän on täytynyt olla todella kipeä tuolloin.

Kuva Lotta Poikela

Kuva Tarja Peura

Launatai meni tuttuun tapaan palkintoteltassa iloisia ihmisiä palvellen. Sunnuntaina jatkettiin samalla kattauksella, mutta käväisin heti aamusta Ainon kanssa kehässä. Edellinen päivä antoi hieman viitteitä tulevalle ja tuomari totesi heti Ainon karvoihin koskiessa "Oi voi, se vaihtaa turkkiaan". Arvostelu oli ihan kiva ja tuomari toivoikin näkevänsä koiran kehässään vielä uudelleen täydessä turkissa. Anita Al-Bachy lausui siis Ainosta seuraavaa:

"2-vuotias. Erinomaiset pään ja korkeuden omaava narttu. Oikeat pään linjat. Hyvä purenta. Kauniit tummat silmät. Hieman kevyet korvsta. Hyvä kaula. Säkä saisi olla selvempi. Hieman köyryyttä lanneosassa. Hyvä rintakehän pituus ja syvyys. Sopiva luusto. Riittävästi kulmautunut. Häntä voisi olla avoimemmalla kaarella. Valitettavan pehmeä turkki tänään." AVO H

Kuva Tarja Peura

Sunnuntaina kotiin päästyäni tuntui, että kuolema koittaa. En muista hetkeen olleeni niin väsynyt ja puhki. Äkki laskettuna vietin viikonlopun aikana näyttelyalueella yhteensä 30 tuntia. Viikonloppu oli kuitenkin kaikkinensa aivan loistava. Näyttely sai hyvää palautetta ja talkoolaiset olivat ihania.

Maanantaina kiire vielä jatkui. Minulla virallisesti loppui kesäloma sunnuntaihin ja maanantaina oli taas yöhön meno. Kävin itse jälleen kerran reumalääkärillä (kaikki tulokset edelleen puhtaat, ei viitteinä reumasta) ja kiiruhdin sieltä Nupun lääkäriajalle. Olin varannut ihanalle Elina Eläinlääkärille ajan ohutneulanäytteeseen. Nuppua hieman jännitti ja piiperöitti, mutta itse näytteen oton se kesti kunnialla ja käyttäytyi mallikkaasti. Saimme ihomuutoksen solunäyttestä hetikohta tulokset. Näytteissä oli viitteitä melanoomasta, mutta myös mahdollisuuden siihen ettei se olisi sitä. Saimme hyvän hoitosuunnitelman, eli kokeilemme hetken voidella ihomuutosta kortisonivoiteella säännöllisesti, mikäli muutos ei katoa tai vaalene, niin sitten leikkuuseen ja näyte patologille.

Lääkäristä hetkeksi kotiin nukkumaan, jonka jälkeen kävimme vielä palauttamassa näyttelytavaroita. Kentällä kävimme mutkan tekemässä kontakteja nuorison kanssa, mutta jotenkin tuntui, että koko sakilta oli paras terä pois. Autossa sitten huomasin katsoa mittaria ja se näytti 29 astetta lämmintä. Tuntuu hurjalta, että nyt on kesäkelit, mutta paikoin koivunlehdet jo alkavat muuttaa itseensä ruskan väreihin.