maanantai 3. elokuuta 2015

Pumit vapaalla ja ihminen myöskin





Pumien ollessa ulkoiluvuorossa en voinut olla huomaamatta miten samanlaisia perheemme urokset ovat. Armas myös roikkui aidalla uimahaluja kihisten. Tosin siinä missä Leksu menee portista läpi raa'alla voimalla yritti Armas ahtautua pinnojen välistä jalka kerrallaan. Siinä vaiheessa kun se alkoi aukaista portin alahakasta jouduin kieltämään. Armas onneksi kuuntelee kuitenkin enemmän minua kuin sitä sisäistä ääntään, siis sitä tuhmaa koiraa. Armaksen ongelmaratkaisua seuratessa ymmärrän hyvin niitä tarinoita, missä urokset ovat menneet läpi lukittujen ovien ja yli korkeiden aitojen päästäkseen armaidensa luokse. Ei minulla nartut pyri mihinkään yhtä kovalla tarmolla kuin nuo urokset. En tosiaan liikaa raskinut Armasta kieltää, sillä en halua tappaa sen oma-aloitteisuutta ja yritteliäisyyttä. Siinä vaiheessa kun näytti, että pakoreitti meinasi oikeasti löytyä jouduin muistuttamaan ettei portista saa mennä ilman lupaa. Armaksen onneksi se lupa sitten heltisi heti kun järvi lakkasi aaltoilemasta liikoja.








Nupun ja Ainon yhteinen luola

Nuppu kesti hyvin lapsiaan mökillä. Koirille on aidattuna yli pari tuhatta neliötä metsäistä tonttia eli niillä on hyvin tilaa juosta ja leikkiä. On siis tilaa myös olla omissa oloissaan kun siltä tuntuu. Nuppu puuhasteli kovasti Ainon kanssa niiden yhteisen projektin parissa. Pari viikkoa sitten Nuppu oli kovasti mökillä tunkemassa itseään kaikkiin mahdollisiin koloihin. Äitini oli saanut tilkitä mökin kivijalkaa urakalla, siis sitä samaa mistä Leksu aina niitä kiviä kantaa pois. Valeraskauteen on onneksi lääke, joka vaikutti heti Nupun nisiin ja pahimpiin pentuhullutuksiin. Nyt Ainolla alkaa olla pesän tekeminen mielessä ja Nuppu mielellään avusti sitä asiassa. Pesäpuuhia on ihan mielenkiintoista seurata, tiettyyn pisteeseen asti, koska se on koiralla niin puhtaasti vaistomaista käyttäytymistä.




Usva vetäytyi mielellään omaan rauhaan ilmeisesti peläten jäävänsä pihalla hunnilauman jalkoihin ja sen vuoksi että mummot nyt yleensäkin nukkuvat paljon. Aino onneksi yleensä väistää Usvaa kiltisti, mutta Armas mielellään juoksisi ohi karvoja hipoen ellei jopa mummoa taklaten. Usvan kulkiessa pihalla minun täytyy pitää nuoret kurissa ja huolehtiä ettei tule kolareita. Usva mielellään viettää aikaa sellaisissa paikoissa, mistä se näkee lauman. Yleensä se löytyy joko sääskiverhon suojasta pihakeinun alta, omasta kopistaan, grillikodasta tai sitten saunatuvasta missä se on koko ikänsä nukkunut isäni kanssa mökillä ollessaan viime kesään asti. Usvalle on kuitenkin tärkeää, että se tietää missä kaikki muut ovat. Aino käy säännöllisesti Usvaa tervehtimässä ja pusuttelemassa lepopaikassa lähtien sitten kiireisenä jatkamaan omia puuhiaan.


Joko makkarat tirisee?


Ainon oma kuoppa

Ainon maansiirtotöitä katsoessa ei tullut mieleenkään erkkari ja siihen liittyvä turkinpuunaus. Nyt kuvia katsoessa tulee väistämättä mieleen, että mitkä trimmaussakset uhraan hiekkaisen turkin leikkaamiseen. Tosin, Ainon turkki on sen verran oikealaatuinen, että kotona en havainnut pienintäkään merkkiä kunttaisesta turkista. Armakseen ei ehtinyt hiekanjyvät tarttua hetkeksikään sen viipottaessa pitkin tonttia.






Miten rentouttavaa onkaan välillä päästä keskelle korpea. Laskeskelin, että meillä on lähin vakituinen asutus on yli kolmen kilometrin päässä linnuntietä. Juuri oikea etäisyys naapurille. Toki muita mökkejä on hieman lähempänä, mutta ihme on jos viikonlopun aikana näkee tai kuulee ihmisiä. Tällä kertaa kävi vielä niin onnellisesti, että nettikään ei toiminut kuin harvakseltaan ja puhelimesta loppui virta. Ihminen tulee ihmeesti hetken toimeen ilman somea ja sosiaalista elämää, varsinkin silloin kun ne tärkeimmät ovat lähellä. Mutta, mikä todellinen onni voikaan löytyä siitä, kun on ympärillään tilaa hengittää ja olla. Välillä sitä tulee oikein sääli ihmisiä, joilla ei ole kuin kotiympyrät joihin keskittyä, eikä paikkaa tai muuta elämää millä nollata päätään jos ja kun vanne alkaa puristamaan liikaa. Minulle se henkireikä arjesta on koiramme ja mökkimme, luonnon rauha ja eläimet ympärilläni.







Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos käynnistä! Jätäthän jälkesi.