Nuppu ja Mika olivat viikonloppuna mejäkokeissa Mukkajärvellä. Heidän ahertaessa minä nukuin kuola poskella yövuoron jäljiltä. Iltapäivällä minäkin sitten toinnuin koepaikalle. Edellisenä päivänä oli satanut vettä ja mäkäriä oli ollut metsä mustana. Koepäivä koitti viileänä ja tuulisena, eli ötökät eivät ihan joka paikassa kupanneet mejäilijöitä verettömiksi. Olin valinnut huolella Nupulle hyönteismyrkyn, siis sellaisen mikä ei tuoksuisi yhtään ja Mika oli sen myrkyttänyt aamulla hyvissä ajoin. Tuuli pisti Nupun pyörimään jäljellä tavanomaista enemmän. Tosin sille on aina ensimmäinen suora vaikea, koska se starttaa jäljelle niin kovalla vauhdilla, että meinaa polttaa itsensä loppuun ennen ensimmäistä kulmaa. Yleensä jos siitä selvitään niin koe menee hyvin.
Tällä kertaa yksi hukka tiputti palkintosijaa ja makauksen merkkaamista täytyy treenata ajatuksella. Olen kuitenkin enemmän kuin tyytyväinen kakkostulokseen, sillä parisko ei harjoitellut yhtään sitten edellisen kokeen. On ylipäätään hienoa saada tulos voittaluokasta ei-perinteisellä mejärodulla. Nyt löytyi jarrua hihnan yläpäästä ja arvostelun ensimmäinen lause oikein lämmittää mieltä. Aikaisemmissa kokeissa lähtöjämme on kuvailtu "hätäisiksi". Kaadon ilmaisun treenaaminen on tuottanut tulosta ja siitä Nuppu sai täydet pisteet. Tälle vuodelle yritämme vielä päästä muutamaan kokeeseen, mutta koepaikkojen saaminen on hyvin epätodennäköistä. Jahka pahin mäkäräsuma hellittää jatkamme myös Ainon ja Armaksen kanssa mejätreenausta. Tällä hetkellä ei tee mieli viettää yhtään ylimääräistä aikaa pusikoissa. Viimeksi muistan olleen näin kamalasti verenimijöitä silloin kun Nuppu oli pikkupentu.
 |
| Voiko saksalaislapsi olla enää söpömpi? |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos käynnistä! Jätäthän jälkesi.