Nordkapp - Sinne ja takaisin

Kesäloman (osa 2) tavoitteena oli viimein päästä käymään Pohjois-Norjassa. Siis ihan lomalla, ei koiranäyttelyretkellä. Retken päämääränä oli saavuttaa Nordkapp, eli Manner-Euroopan pohjoisin maanteitse saavutettava paikka. Päädyin edeltävänä päivänä viimein tosissani katsastamaan mahdollisia yöpymispaikkoja ja vähäisestä tarjonnasta booking.comin kautta löytyi Lakselvistä majatalotyylinen hotelli. Koirat olivat tervetulleita hotelliin ja sain samalla nettivieroitusta kahden yön verran, sillä tietenkään hotellin ilmainen wifi ei toiminut kolmannen kerroksen perimmäisessä nurkassa, jossa huoneemme sijaisti. Hotelli oli tuttua norjalaista hinta-laatusuhdetta ja aamiainen vaatimaton. Koirat tykästyivät hotellihuoneesen ja sen kokolattiamattoon. Taas kerran sain olla ylpeä siitä, miten vaivattomia hotellieläimiä Aino ja Armas ovatkaan. Toki niiden hotellivierailumäärillä en tässä vaiheessa muuta odottaisikaan. 

Lakselv eli tuttavallisemmin Lemmijoki oli mukava pieni kuntakeskus, jossa itsessään ei ollut varsinaisesti mitään nähtävää. Komeat maisevat vasta alkoivat keskustan jälkeen tien viedessä kohti pohjoista rantareittiä. Näin koiranomistajan näkökulmasta en yhtään ihastunut paikalliseen koirakuriin, eli irtokoiria näytti olevan liikkeellä ihan tavan kanssa. Minähän en tunnetusti ole irtokoirien ystävä ja ne saavat minun seurassa aika nopeaa jalat alleen, jos eivät muuten niin ainakin avustettuina. Muistelen lämmöllä (veri oikein kiehui) sitä aikaa  kun Rovaniemellä oli yhtä löysässä koirien kiinnipito ja miten niitä aina pesiytyi nurkkiin kun Mimmillä oli juoksun parhaat päivät tai miten irtouroksia aina kimposi jostain pusikosta lenkitettävän uroskoiran niskaan. Tälläkin kertaa sain näyttää kaksikolleni miten "mamma" hoitaa irtokoirat. Minullahan on tavoitteena, että meillä minä olen se, joka kohtaa mahdolliset ikävät tilanteet ensin ja päätän mitä niille tehdään. Koirat saavat tyytyä statistin rooliin.

Nordkapp täytti odotukset maisemien suhteen, mutta se millainen turistirysä paikasta oli tehty ei miellyttänyt yhtään ja tuli oikeastaan ikävänä yllätyksenä. Olisin toivonut enemmän luonnonrauhaa, mutta paikalle oli tehty iso ja massiivinen turistiansa ja itse "pohjoisimman pisteen" luokse pääsemisestä sai pulittaa noin 25 euroa/henkilö alueen portilla. Toki sillä rahalla pääsi kuuluisan vispilämäisen karttapallon näkemisen lisäksi käymään Nordkapp-talossa ja ihastelemassa mm. sen Thaimaalaista museota. Todennäköisesti patikoimalla sen oikean pohjoisimman kärjen (Knivskjellodden) luokse olisi varmasti löytynyt toisenlainen pohjoisen jäämeren tunnelma. Tämä nyt kohdattu valitettavasti vastasi lähinnä Napapiirin pajakylän ihmisvilinää ilman joululauluja. Toki massaturismin ei olisi pitänyt tulla yllätyksen kun kuitenkin oli tiedossa, miten paljon Nordkapp vetää väkeä puoleensa varsinkn keski-euroopasta.

Oli mielenkiintoista huomata miten ihmisillä, eli tässä tapauksessa turisteilla, on hirveän suuri halu saada jättää kädenjälkensä maisemaan. En tiedä johtuuko se maisemien suuruudesta ja siitä miten pieneksi niiden äärellä itsensä tuntee, mutta joka tapauksessa kaikkialla oli näkyvissä turistien kasaamia kiviläjiä ja kiviä joihin turistit olivat kirjoittaneet nimensä. Teiden varsilla oli kivistä  järjestelyjä nimimerkkejä ja lahjakkaimmat olivat tussanneet/spreijanneet nimensä kallionseinämiin. Vastaavaa en ole huomannut missään muualla, mutta toisaalta muualla en itse ainakaan ole kokenut itsenäni niin pieneksi valtavan taivaan ja meren välissä, siinä tuntureiden keskellä. Sain kuitenkin maltettua mieleni enkä kasannut omaa kiviläjää vaatimattoman olomassaoloni merkiksi. Yllättäen Nordkappin esitteessä oli ihan erikseen kielletty kasaamasta kivistä omia monumentteja.

Kaiken kaikkiaan retki jäämeren rannoille oli varsin antoisa, sateisen harmaudesta huolimatta, ja löysin sen, mitä olen tässä kesässä kaivannut. Merellisen raikas, mutta lämmin tuuli vei jakauksen jättäen kytemään uusia matkasuunnitelmia. Kenties seuraavalla kerralla lähestymme jäämerta päälaelta ja vuokraamme pienen mökin ihan jäämeren rannalta. Siinäpä sitten saisi rauhassa kuunnella miten aallot helisyttävät pieniä sileitä kiviä rantavedessä.

Honningsvåg, Norjan pohjoisin kaupunki

Päällä oli leveyttä noin 25cm ja lajina mahdollisesti merikissa. Harmi etten tajunnut kurkata raadon suuhun..

"MINÄ" kävin täällä