Överkalix KR 12.8.2017

Minulla laahaa nyt päivitykset pahasti jäljessä, mutta ehkä sen kestän. Käväisimme siis eräänä elokuisena ja aurinkoisena päivänä Mikan ja Armaksen kanssa Överkalixissa kansallisessa koiranäyttelyssä. Ilma suosi meitä ja näyttelypaikka oli kaikin puolin mukava urheilukenttä, jossa kehät olivat sijoitettu lyhyelle nurmelle. Olosuhteita voisi kuvailla täydellisiksi kesänäyttelylle. Pumeja oli ilmoitettu 7 yksilöä ja tuomarina toimi hollantilainen Rony Doedijns, joka on Suomessakin arvostellut muutamaan otteeseen pumeja.

Armas oli taas tapansa mukaan vauhdikas, mutta liikkeet onnistuivat taas hitusen paremmin. Meillä oli siis hyviäkin hetkiä yhdessä juosten. Sijoitus oli ihan ansaittu, sillä liikkumisen ohella onnistuin seisottamaan koiran kuin sahapukin yksilöarvostelussa. Oma vaikeutensa seisomiseen toi Armaksen kutiava peräpää, jota se olisi mielellään hinkannut nurmeen. Polttiaiset kun olivat päässeet mökillä puremaan aroista paikoista. Seisottaminen vaati siis minulta tavallista enemmän vaivannäköä, mutta se ei selitä miten onnistuin saamaan koiran etuosan näyttämään siltä miltä se isossa osaa kuvia näytti. Voi siis sanoa, että oikein korostin ja alleviivasin koiran turhan suorahkoa etuosaa. Pitää jossain vaiheessa tehdä oma poistaus aiheesta miten koiraa ei kannata esittää. Niitäkin kuvia riittäisi vuosien varrelta. Tuomari kuvaili hyvin koiraa ja arvostelun voin allekirjoittaa. Rotunsa paras uros oli kyllä voittonsa ansainnut ja kerrassaan ihastuttava niin tyypiltään kuin kokonaisuutena. Ceger oli lopulta hienosti näyttelyn toiseksi kaunein koira!

Päivän pumit Mikan kuvaamina:

Urokset 

avoin luokka

ZENNOVY MELLON

EH

valioluokka

"Bigger dog. Very strong and masculine body. Correct tailset & carriage. Could do bit more front angulation and more frontchest. Strong skull and good eye pigment. Could have more poer and fluently in movement"

TERÄSVILLAN AINA VALMIS

ERI VAK 3

CAMMS CEGER

 ERI VAK 1, SA, PU1, ROP, RYP1, Best In Show 2

ZENNOVY GRAND POMMAC

ERI VAK 2

valiourokset

Nartut

Nuortenluokka

NAPOS CSILLAGFÉNY

ERI NUK 1, SA, PN2, V-SERT

avoin luokka

ZENNOVY MINDA

ERI AVK 1, SA, PN3

valioluokka

TITOKTUDÓ AJTATOS MANO

ERI VAK 1, SA, PN1, SERT, VSP, SE MVA

ROP ja VSP

Tämä olikin sitten Armaksen tämän vuoden viimeinen näyttely. Ensi vuonna sitten uusin askelin kehiin..

Nordkapp - Sinne ja takaisin

Kesäloman (osa 2) tavoitteena oli viimein päästä käymään Pohjois-Norjassa. Siis ihan lomalla, ei koiranäyttelyretkellä. Retken päämääränä oli saavuttaa Nordkapp, eli Manner-Euroopan pohjoisin maanteitse saavutettava paikka. Päädyin edeltävänä päivänä viimein tosissani katsastamaan mahdollisia yöpymispaikkoja ja vähäisestä tarjonnasta booking.comin kautta löytyi Lakselvistä majatalotyylinen hotelli. Koirat olivat tervetulleita hotelliin ja sain samalla nettivieroitusta kahden yön verran, sillä tietenkään hotellin ilmainen wifi ei toiminut kolmannen kerroksen perimmäisessä nurkassa, jossa huoneemme sijaisti. Hotelli oli tuttua norjalaista hinta-laatusuhdetta ja aamiainen vaatimaton. Koirat tykästyivät hotellihuoneesen ja sen kokolattiamattoon. Taas kerran sain olla ylpeä siitä, miten vaivattomia hotellieläimiä Aino ja Armas ovatkaan. Toki niiden hotellivierailumäärillä en tässä vaiheessa muuta odottaisikaan. 

Lakselv eli tuttavallisemmin Lemmijoki oli mukava pieni kuntakeskus, jossa itsessään ei ollut varsinaisesti mitään nähtävää. Komeat maisevat vasta alkoivat keskustan jälkeen tien viedessä kohti pohjoista rantareittiä. Näin koiranomistajan näkökulmasta en yhtään ihastunut paikalliseen koirakuriin, eli irtokoiria näytti olevan liikkeellä ihan tavan kanssa. Minähän en tunnetusti ole irtokoirien ystävä ja ne saavat minun seurassa aika nopeaa jalat alleen, jos eivät muuten niin ainakin avustettuina. Muistelen lämmöllä (veri oikein kiehui) sitä aikaa  kun Rovaniemellä oli yhtä löysässä koirien kiinnipito ja miten niitä aina pesiytyi nurkkiin kun Mimmillä oli juoksun parhaat päivät tai miten irtouroksia aina kimposi jostain pusikosta lenkitettävän uroskoiran niskaan. Tälläkin kertaa sain näyttää kaksikolleni miten "mamma" hoitaa irtokoirat. Minullahan on tavoitteena, että meillä minä olen se, joka kohtaa mahdolliset ikävät tilanteet ensin ja päätän mitä niille tehdään. Koirat saavat tyytyä statistin rooliin.

Nordkapp täytti odotukset maisemien suhteen, mutta se millainen turistirysä paikasta oli tehty ei miellyttänyt yhtään ja tuli oikeastaan ikävänä yllätyksenä. Olisin toivonut enemmän luonnonrauhaa, mutta paikalle oli tehty iso ja massiivinen turistiansa ja itse "pohjoisimman pisteen" luokse pääsemisestä sai pulittaa noin 25 euroa/henkilö alueen portilla. Toki sillä rahalla pääsi kuuluisan vispilämäisen karttapallon näkemisen lisäksi käymään Nordkapp-talossa ja ihastelemassa mm. sen Thaimaalaista museota. Todennäköisesti patikoimalla sen oikean pohjoisimman kärjen (Knivskjellodden) luokse olisi varmasti löytynyt toisenlainen pohjoisen jäämeren tunnelma. Tämä nyt kohdattu valitettavasti vastasi lähinnä Napapiirin pajakylän ihmisvilinää ilman joululauluja. Toki massaturismin ei olisi pitänyt tulla yllätyksen kun kuitenkin oli tiedossa, miten paljon Nordkapp vetää väkeä puoleensa varsinkn keski-euroopasta.

Oli mielenkiintoista huomata miten ihmisillä, eli tässä tapauksessa turisteilla, on hirveän suuri halu saada jättää kädenjälkensä maisemaan. En tiedä johtuuko se maisemien suuruudesta ja siitä miten pieneksi niiden äärellä itsensä tuntee, mutta joka tapauksessa kaikkialla oli näkyvissä turistien kasaamia kiviläjiä ja kiviä joihin turistit olivat kirjoittaneet nimensä. Teiden varsilla oli kivistä  järjestelyjä nimimerkkejä ja lahjakkaimmat olivat tussanneet/spreijanneet nimensä kallionseinämiin. Vastaavaa en ole huomannut missään muualla, mutta toisaalta muualla en itse ainakaan ole kokenut itsenäni niin pieneksi valtavan taivaan ja meren välissä, siinä tuntureiden keskellä. Sain kuitenkin maltettua mieleni enkä kasannut omaa kiviläjää vaatimattoman olomassaoloni merkiksi. Yllättäen Nordkappin esitteessä oli ihan erikseen kielletty kasaamasta kivistä omia monumentteja.

Kaiken kaikkiaan retki jäämeren rannoille oli varsin antoisa, sateisen harmaudesta huolimatta, ja löysin sen, mitä olen tässä kesässä kaivannut. Merellisen raikas, mutta lämmin tuuli vei jakauksen jättäen kytemään uusia matkasuunnitelmia. Kenties seuraavalla kerralla lähestymme jäämerta päälaelta ja vuokraamme pienen mökin ihan jäämeren rannalta. Siinäpä sitten saisi rauhassa kuunnella miten aallot helisyttävät pieniä sileitä kiviä rantavedessä.

Honningsvåg, Norjan pohjoisin kaupunki

Päällä oli leveyttä noin 25cm ja lajina mahdollisesti merikissa. Harmi etten tajunnut kurkata raadon suuhun..

"MINÄ" kävin täällä

Road Trip part 4: Hotelli Scandic Järvenpää

Oli pakko tehdä hotellista oma postaus. Lauman kanssa meni hotellissa asuminen mukavasti ja kaikkiaan viihdyimme kolme yötä. Kerrankin oli hotellihuone, missä ei ollut kokolattiamattoa. En tiedä mitään vistompaa kuin kokolattiamatto. Toki on monta muutakin vistoa asiaa olemassa minun maailmassani, mutta lattiamateriaalina kokolattimatto on minulle kauhistus.

Scandic muisti heti alkuun koiravieraita tervetulaisipussukalla. HauHaun ruoka oli maittavaa, mutta pumit purnasivat kun yksi purkki ei oikein riittänyt kuin maistiaisiksi kun se jaettiin tasan neljälle. Joku muisti myös, että Sokos hotellissa kaikki olivat saaneet omat pussukkansa. Scandic ei tosin ottanut koiralisää kuin 10 euroa hotellihuoneen hintaan vaikka pallokorvia oli laumaksi asti. Ilmaisia lounaita ei ole, mutta tämä kuitenkin ilahdutti eleenä kovasti ja kertoi heti alkuun hotellin asennoitumisesta karvaisiin asiakkaisiin. Hotelli oli muutenkin hyvin koiramyönteinen ja vaikka meistäkin lähti tietyissä siirtymätilanteissa hieman ääntä, niin aina henkilökunta jaksoi hymyillä ja olla luontevan ystävällisiä. Tuo ruokapurkki muuten maistui jopa ikinirsolle Usvalle, niin hyvin että merkki ja maku laitetaan muistiin. Olisi edes yksi "pikaruoka" mikä mummelillekin menee varmasti.

Hauskaa hotellihuoneessa oli, se miten hyvin se sisustettu kuin koiriani ajatellen. Sävyt olivat juurikin kuin tehty meitä varten. Kaikki ihanan harmaata, mustaa ja valkoista. Tunsimme olomme hyvin kotoisaksi koirien sulautuessa sisustukseen. Salaa aloin haaveilla harmaata laminaattia myös kotiin. Tosin sen jälkeen menisi kaikki muu sohvaa lukuunottamatta uusiksi..

Kiitos Scandic Järvenpää!

Road Trip part 3: WDS 2014

Viimein koitti kauan odotettu tapahtuma. Olin maailmanvoittajassa edellisen kerran vuonna 1998 kun WDS oli Helsingissä, ja luonnollisesti tälläkin kertaa piti päästä. Olosuhteiden pakosta ilmoitin kaikki neljä näyttelyyn, vaikka mm. Armaksella ei turkki ollut ehtinyt mieleiseeni mittaan tammikuisen episodin jäljiltä. Usvan kohdalla koin alkuun pienesti huonoa omatuntoa, kun aikomukseni oli raahata vanha koira isoon tapahtumaan toiselle puolelle Suomea. Huono omatunto karisi lopullisesti siinä vaiheessa kun Usva alkoi valmistautua Helenan kanssa kehään menoon. Vanhalla koiralla oli kuin olikin parempi turnauskestävyys kuin nuoremmilla. Siinä missä Aino ja Armas olivat poikki edellisen päivän Pumi Showsta oli Usva täynnä virtaa ja tarmoa. Vanha koira osaa käyttää joutenolon ja odottelun viisaasti hyödyksi nukkumalla.

Armas meni ensimmäisenä kehään ja edellisen päivän ujosteluista ei ollut enää tietoakaan. Liikkeet menivät paremmin myös, vaikka tunsin kuinka tälläkin kertaa polveeni tartuttiin innostuksesta. Tuomari oli unohtanut  tarkoituksella mittakepin kotiin ja yhteisymmärryksessä totesimme Armaksen olevan koon puolesta ylärajalla.

Tuomari Tapio Eerola lausui Armaksesta seuraavaa

"Erittäin kookas.Tyypiltään kuitenkin moitteeton ja mittasuhteiltaan neliö. Pitkä hyvä pää. Silmät, korvat, purenta ok. Sopiva rintakehän vahvuus. Rodunomaiset tasapainoiset kulmaukset. Hyvä turkin laatu. Napakat vetävät askeleet." NUO ERI, NUK 2 

Aino oli hyvin väsynyt kehässä. Seisominen onnistui jotensakin tuettuna, mutta liikkeistä ja näki että pikkukoiralla oli väsy ja kiire Usvan kainaloon nukkumaan.

"Kookas, mittasuhteiltaan oikea. Kaunis pitkä pää. Silmät, korvat, purenta ok. Erinomainen rintakehän syvyys. Rodunomaiset kulmaukset. Hyvä turkki. Ei oikein suostu esiintymään. Hätäiset askeleet." NUO ERI, NUK 3

Nupun kohdalla kävimme taas hyvässä hengesä keskustelua sen säkäkorkeudesta. Nuppu sai kiitosta päästään ja tuomari arvasi sen olevan nuorten koirieni emä. Kehui miten oli jättänyt ei pelkästään kokoaan, mutta myös pään pituutta ja luustoa pentuihinsa.

"Kookas, erittäin voimakas. Jo urosmaisen vaikutelman tekevä. Komea pitkä pää. Silmät, korvat, purenta ok. Voimakas rintakehä. Vahva raajaluusto. Hyvät kulmaukset edessä, erittäin voimakkaat takana. Vetävät pitkät askeleet" VAL EH

Usvan esiintymistä oli ilo katsoa. Se selvästi nautti kasvattajansa kanssa esiintymisestä.

"13v. Kookas, oikeat mittasuhteet. Komea pitkä pää. Silmät korvat, purenta ok. Hampaat erinomaisessa kunnossa. Voimakas rintakehä. Hyvät kulmaukset. Hyvä turkki. Askelpituus hyvä. Hieman iä jo näkyy liikunnassa." VET ERI, VEK 2

Valitettavasti ihan kaikista näyttelyyn osallistuneista pumeista ei ole kuvia. Lisäilen kuviin koirien nimet aikanaan..

Uroksia

Veteraani urokset

Nartut