Tiedän ken on kaikkein kaunein..

...tiedän ken on herttaisin.

Usva sai taas päivitystä kampaukseensa. Nostettuani koiran alas trimmauspöydältä esitin itselleni taas kerran tutun kysymyksen. Miksi jemmaan kaunista mummokoiraa sen peikkoturkin alla? Hieman jäi viilattavaa, mutta josko tässä tulisi joku mätsäri tai vastaava niin pääsisi mummelikin viimeisteltynä koreilemaan.

Usva on hauska kaveri. Ikä tuo sille lempeää röyhkeyttä aina vain lisää. Se ei ole koskaan kuvia kumarrellut eikä turhia käskyjä totellut, mutta ikinä se ei ole ihmisiä kohtaan myöskään ollut epäkohtelias. Usva tietää ettei ole pakko jos ei halua. Kovasti se on onneksi aina halunnut tehdä kaikkea minun kanssa yhdessä. Nyt kun se ei oikeasti kuule enää mitään ei sen myöskään tarvitse totella. Kukapa sitä olemattomien käskyjen vuoksi hyppelisi. Usva noudattaa todella hienosti käsimerkkejä ja naminjaossa aina arvaa mitä temppuja sen pitää tehdä. Usva on myös onnistunut opettamaan minulle uusia temppuja millä minä sitä voin palkata. Paikoillaan tepsuttaminen/jalkojen polkeminen on yksi näistä. Usva on siis edelleen kova tarjoamaan vaihtoehtoisia toimintoja saadakseen palkkaa.

Trimmauksen jälkeen halusin ottaa Usvasta muutaman kuvan valkoapiloiden peittämällä nurmikolla. Toteutus ei ihan vastannut suunnitelmaa. Usva kyllä oli tomerana asiassa mukana, mutta ei ymmärtänyt (halunnut ymmärtää?), että stop-merkki tarkoittaa paikoillaan odottamista. Se sinnikkäästi seurasi namia ja kulki siis kameran perässä. Lopulta jouduin laittamaan sille pannan ja hihnan ja sitomaan sen puutarhaletkuun kiinni. Pieni paine hihnassa sai koiran heti hoksaamaan mikä on kupletin juoni. On se niin rakas.