Tunteita ja tuoksuja

Meillä on ollut pari viimeistä viikkoa täällä keskivertoa kiihkeämpää. Ainolla on ollut juoksun mehevimmät päivät ja Nuppu on vakaasti valeraskaana, eli tursuaa maitoa ja hoitaa joululahjaksi saamaansa hirvipötkylää varsin hartaasti. Leksulla alkoi Ainon juoksun edetessä vaivaamaan eturauhanen niin, että pissa ei enää kulkenut kunnolla. Tähän vaivaan se sai Ypozanea ja lääke tehosi heti. Armas oli kuin ei mitään olisikaan ilmassa siihen asti kunnes tärpit alkoivat. Silloinkin se oli maltillinen, mutta aikeista ei voinut erehtyä. Minun yövuorojen ajan se vietti yönsä äitini ja Nupun luona.

Ainon juoksu päättyi virallisesti lauantaina, mutta Armas ja Lex heittivät kiinnostumasta siitä jo paria päivää aikasemmin. Aino on myös sitä mieltä, että juoksu on ohi ja urosten kanssa ollaan niin kuin ennenkin. Tänään emme kuitenkaan vielä uskaltautuneet ohjattuihin treeneihin Ainon kanssa. Nuppu sai myös jäädä viettämään vapaapäivää. Tuli taas niin kovat pakkaset, etten raskinut viedä Nuppua pakkasen armoille kaljun mahansa kanssa. Riittää, että pääsevät lenkille vaatettuina.

Nupulla on tosiaan nyt mahakarvat ajettu pois ja nisät täynnä maitoa. Käytin sitä eläinlääkärissä viikolla hammastarkistuksessa, kun tuntui ettei se ole pitkään aikaan pureskellut mitään kovaa. Lääkärissä todettiin kaikki hampaat ehjiksi ja vähäinen hammaskivi poistettiin. Nuppu ultrattiin märkäkohdun poissulkemiseksi ja sen vuoksi sen maha karvattiin kaljuksi. Ainoa vika mikä koirasta löydettiin oli hieman ärtynyt ja punoittava nielu. Lääkäri määräsi sille antibiootit ja kipulääkekuurin. Valeraskauteen en tällä kertaa ottanut mitään lääkettä kun se ei varsinaisesti ole haitaksi. Lääkärikäynnin jälkeen Nuppu oli pari päivää hyvin pahoillaan karvattoman mahansa vuoksi. Ilmeisesti sitä kutitti sen verran, että se sai poloisen piipittämään ylenmäärin huomiota itselleen. Välillä sitten piipityksen syy oli huoli hirvi-lapsesta ja milloin mistäkin. Nuppu ei ole ennen ollut kova piipittämään, mutta yllättäen muuttonsa ja valeraskauden myötä se on oppinut uuden tavan hallita ympäristöään..

Nuppuhan halusi loka-marraskuun vaihteessa lähteä äitini matkaan yökylään, ja päätti sitten ettei enää jää siitä kyydistä pois. Äitini oli ehtinyt jo kysellä oman puolikkaansa perään (virallisesti Nupun toinen omistaja) mutta Nuppu teki sitten itse päätöksen asuinpaikastaan. Meidän laumaelämä on ollut Nupulle liian stressaavaa ja se on näkynyt koirassa. Nuppu kun on hyvin vahvasti yhden ihmisen ainoa koira ja laumassa muiden läsnäolo tuntuu ärsyttävän sitä. Nyt Nuppu nauttii elostaan äitini silmäteränä väljässä asunnossa. Onneksi näen Nuppua melkein päivittäin ja se lähtee edelleen mielellään treeneihin minulle kaveriksi. Nuppu kuitenkin kieltäytyy lähtemästä meidän mukana "kotiin" kun sitä kysyy matkaan. Nupun ollessa kylästelemässä äitini mukana meillä se pitää visusti huolta ettei unohdu äidiltäni pois matkasta. Ratkaisu oli siis kaikille osapuolille hyvä. Meillä on lauma rauhoittunut Nupun muuton myötä, ja Aino on päässyt viimein näyttämään miten hyvin sillä kantaa omat jalat.

Pari viikkoa Nupun muutosta alkoi Aino kysellä paikkaansa laumassa ja joutui toteamaan, että se on edelleen Armaksen alapuolella. Usvan yli Aino on hyvää vauhtia kiipeämässä. Olen välillä joutunut laittamaan tiukasti rajoja siihen miten meidän laumassa toimitaan, muta Usvaa ei näytä Ainon kipuamiset haittaavan niin kauan kuin sen fyysinen koskemattomuus säilyy.

Minulla on ollut vaikeuksia sopeutua vain neljän koiran arkeen. Viimeksi eilen illalla väsyneenä melkein hätäännyin kun yksi tuntui puuttuvan laumaluvusta. Lauman päälukua ei kuitenkaan ole tarkoitus kasvattaa missään vaiheessa, sillä Nuppu on edelleen kiinteä osa porukkaa.