A-pentue täytti keskiviikkona 21.1 hurjat 2 vuotta!
Pentueesta ainoastaan Edi oli edustavan näköinen syntymäpäivänä. Aino ja Armas huutavat synttäritrimmiä, mutta täällä on taas ollut niin järkyttävän kylmä, etten ole raskinut leikellä kuin näköesteenä olleita karvoja.
Kuluneella viikolla Aino on käväissyt agitreeneissä (eskariryhmä) ja Armaksen kanssa olemme paneutuneet noudon saloihin kotona. Pohdiskelin kovasti sitä miten meillä ei ole nyt hetkeen ollut kunnon etenemissuunnitelmaa agilityn puolella. Tavoitteita on, mutta niitä ei saavuta ilma johdonmukaista työskentelyä. Aino ja Armas alkoivat molemmat yskähdellä, joten sunnuntaina ja parin seuraavan viikon treenit jäävät väliin. Kennelyskää on taas liikkeellä. Minulla on nyt sitten aikaa kotitreenien ohella miettiä mitä, milloin ja miten vien talvikauden kaksikon agilitytreenejä eteenpäin.
Nyt sitten kotilauman ollessa karanteenissa Nupun muutto äitini luo tuntuu entistä paremmalta idealta. Nimittäin oletetun tartunnan aikaan ja jälkeen koirat eivät ole olleet kontaksissa toisiinsa. Tämä pelasti meidän tämän päivän dobotreenit.
Nuppu siis lähti tuuraaman Ainoa/Armasta dobon alkeiskurssille. Minulla oli yhteisjumppavastaisena hieman ennakkopelkoja ja Nupulla tiedossaoleva jumppapalloinhotus. Yhdessä me sitten lähdimme reippaina kurssille ja tykästyimme lajiin ihan tosissamme. Nuppu oli innokas ja eikä epäröinyt tarjota pallon päälle kiikkumista. Minä puolestani ymmärsin tehdä liikkeitä muistaen selkäni asettamat rajoitukset. Löysin myös muutaman todella kivan liikkeen, millä saan selkääni lisää hallintaa. Nautin Nupun kanssa treenaamisesta, sillä se aktiivisesti tarjosi koko ajan osaamiaan asioita. Treenit olivat parasta Nuppua. Lättänäpallon päälle pompsahtaminenkin oli ihan tuttu juttu pesuvatiharjoitusten kautta. Nyt on sitten suunnitteilla uusi dobokurssi ja oman pallon ja lättänän tilaaminen.
Pentueesta ainoastaan Edi oli edustavan näköinen syntymäpäivänä. Aino ja Armas huutavat synttäritrimmiä, mutta täällä on taas ollut niin järkyttävän kylmä, etten ole raskinut leikellä kuin näköesteenä olleita karvoja.
Kuluneella viikolla Aino on käväissyt agitreeneissä (eskariryhmä) ja Armaksen kanssa olemme paneutuneet noudon saloihin kotona. Pohdiskelin kovasti sitä miten meillä ei ole nyt hetkeen ollut kunnon etenemissuunnitelmaa agilityn puolella. Tavoitteita on, mutta niitä ei saavuta ilma johdonmukaista työskentelyä. Aino ja Armas alkoivat molemmat yskähdellä, joten sunnuntaina ja parin seuraavan viikon treenit jäävät väliin. Kennelyskää on taas liikkeellä. Minulla on nyt sitten aikaa kotitreenien ohella miettiä mitä, milloin ja miten vien talvikauden kaksikon agilitytreenejä eteenpäin.
Nyt sitten kotilauman ollessa karanteenissa Nupun muutto äitini luo tuntuu entistä paremmalta idealta. Nimittäin oletetun tartunnan aikaan ja jälkeen koirat eivät ole olleet kontaksissa toisiinsa. Tämä pelasti meidän tämän päivän dobotreenit.
Nuppu siis lähti tuuraaman Ainoa/Armasta dobon alkeiskurssille. Minulla oli yhteisjumppavastaisena hieman ennakkopelkoja ja Nupulla tiedossaoleva jumppapalloinhotus. Yhdessä me sitten lähdimme reippaina kurssille ja tykästyimme lajiin ihan tosissamme. Nuppu oli innokas ja eikä epäröinyt tarjota pallon päälle kiikkumista. Minä puolestani ymmärsin tehdä liikkeitä muistaen selkäni asettamat rajoitukset. Löysin myös muutaman todella kivan liikkeen, millä saan selkääni lisää hallintaa. Nautin Nupun kanssa treenaamisesta, sillä se aktiivisesti tarjosi koko ajan osaamiaan asioita. Treenit olivat parasta Nuppua. Lättänäpallon päälle pompsahtaminenkin oli ihan tuttu juttu pesuvatiharjoitusten kautta. Nyt on sitten suunnitteilla uusi dobokurssi ja oman pallon ja lättänän tilaaminen.
 |
| Kuusamon Koiran- ja Kissakoulu |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos käynnistä! Jätäthän jälkesi.