Nuppu täytti 5 vuotta 22.3. Juhlittiin hillitysti siankorvia natustellen, minä jätin herkut väliin, mutta koirille maistui. Syntymäpäivälahjaksi Nuppu sai hieronnan Lapin Eläinfysioterapiassa ja lahjavalinta meni oikein. Oli sen verran jumissa koko pumi, että pitänee käydä tässä lähiaikoina uudelleen. Nuppu oli varsin yhteistyökykyinen hierojalla ja näytti jopa nauttivan käsittelystä.
Nupun juoksustakin selvittiin kunnialla. Tämänkertainen juoksu meni varsin leppoisasti. Nuppu oli muutaman yön evakossa vanhempieni luona ja siihen samaan saumaan sattui niille virkistysviikonloppu mökillä. Noiden evakkoöiden päivät se oli kotosalla lauman parissa viettäen välillä aikaa työhuoneessani. Työhuoneessani se nökötti silloin kun en pystynyt sitä koko aikaa vahtimaan. Armas ei juurikaan ollut kiinnostunut emästään, vaan keskitti urosenergiansa Usvaan. Mummeli välillä innostuikin nuoresta kosijasta. Leksalla ehti juoksuhuumaan mukaan vasta kun muiden mielestä juoksu oli jo ohi. Onneksi se volisi vain kun sai näköyhteyden Nuppuseen. Näyttää siltä, että Leksan aikaisemmin saama eturauhaslääkitys (Ypozane) vielä puri tämänkin juoksun ajan.
Nuppu oli tosi hyvällä treenituulella jo ennen kuin juoksu oli edes kunnolla ohi. Lopetettiin siis lyhyt treenitauko ja jatkettiin taas tokon kanssa ahkerointia. Ajatuksia agilityssäkin kisaamisesta herättelin ennen kuin rikoin raajani toistamiseen. Harmikseni täytyy nyt todeta, että pääsiäisen agikisoihin osallistuminen ei vain onnistu. Kiitos tämän polveni, joka muljuu ja paukkuu nyt vähän joka suuntaan ja lähtee alta miten sattuu.
Usva kävi eläinfysioterapiassa viime viikolla. Sehän alkoi ontua yhtä aikaa minun polvirikkoni kanssa. Kipu paikallistettiin lonkkaan, eikä polveen kuten pelkäsin, ja se sai hieronnan lisäksi akupuntiota. Selkä sillä oli myös jumissa, mutta aukesi suhteellisen helposti. Oli siis selkää käyttämällä tukenut helpottanut lonkan kipua. Akupunktion vaikutusta odotellassa fysioterapeutti otti ja tutkaili polveni, ja sain häneltä selvemmän mielipiteen polven viasta kuin nettilääkäriltäni. Niin sanotusti kaksi kärpästä yhdellä iskulla. Tällä hetkellä Usvan liikkeet on taas paremmat eikä käännä niin selkeästi kipeää jalkaansa sisäänpäin ravatessaan. Seuraava hieronta on suunnitteilla pari päivää ennen näyttelyä. Usvan lonkkien oireilu on ollut odotettavissa, mutta toivon että tällä kertaa kivun aiheutti pääasiassa liukkaat kelit. Onneksi ollaan kuitenkin tähän asti päästy ainakin näennäisesti kivuitta. Sitähän ei ihminen koskaan voi oikeasti tietää minkä verran koira kipuilee, kun näyttävät kivun yleensä vasta siinä vaiheessa kun se jo on todella suurta. Usvakin liikkui ontumisen alkamisen ja käsittelyn välillä jo melkein normaalin näköisesti. Onneksi on tullut tarkkailtua sen liikkeitä kohta kymmenen vuotta extratarkkaan, niin huomaan pienetkin muutokset sen askelluksessa.
Nupun juoksustakin selvittiin kunnialla. Tämänkertainen juoksu meni varsin leppoisasti. Nuppu oli muutaman yön evakossa vanhempieni luona ja siihen samaan saumaan sattui niille virkistysviikonloppu mökillä. Noiden evakkoöiden päivät se oli kotosalla lauman parissa viettäen välillä aikaa työhuoneessani. Työhuoneessani se nökötti silloin kun en pystynyt sitä koko aikaa vahtimaan. Armas ei juurikaan ollut kiinnostunut emästään, vaan keskitti urosenergiansa Usvaan. Mummeli välillä innostuikin nuoresta kosijasta. Leksalla ehti juoksuhuumaan mukaan vasta kun muiden mielestä juoksu oli jo ohi. Onneksi se volisi vain kun sai näköyhteyden Nuppuseen. Näyttää siltä, että Leksan aikaisemmin saama eturauhaslääkitys (Ypozane) vielä puri tämänkin juoksun ajan.
Nuppu oli tosi hyvällä treenituulella jo ennen kuin juoksu oli edes kunnolla ohi. Lopetettiin siis lyhyt treenitauko ja jatkettiin taas tokon kanssa ahkerointia. Ajatuksia agilityssäkin kisaamisesta herättelin ennen kuin rikoin raajani toistamiseen. Harmikseni täytyy nyt todeta, että pääsiäisen agikisoihin osallistuminen ei vain onnistu. Kiitos tämän polveni, joka muljuu ja paukkuu nyt vähän joka suuntaan ja lähtee alta miten sattuu.
Usva kävi eläinfysioterapiassa viime viikolla. Sehän alkoi ontua yhtä aikaa minun polvirikkoni kanssa. Kipu paikallistettiin lonkkaan, eikä polveen kuten pelkäsin, ja se sai hieronnan lisäksi akupuntiota. Selkä sillä oli myös jumissa, mutta aukesi suhteellisen helposti. Oli siis selkää käyttämällä tukenut helpottanut lonkan kipua. Akupunktion vaikutusta odotellassa fysioterapeutti otti ja tutkaili polveni, ja sain häneltä selvemmän mielipiteen polven viasta kuin nettilääkäriltäni. Niin sanotusti kaksi kärpästä yhdellä iskulla. Tällä hetkellä Usvan liikkeet on taas paremmat eikä käännä niin selkeästi kipeää jalkaansa sisäänpäin ravatessaan. Seuraava hieronta on suunnitteilla pari päivää ennen näyttelyä. Usvan lonkkien oireilu on ollut odotettavissa, mutta toivon että tällä kertaa kivun aiheutti pääasiassa liukkaat kelit. Onneksi ollaan kuitenkin tähän asti päästy ainakin näennäisesti kivuitta. Sitähän ei ihminen koskaan voi oikeasti tietää minkä verran koira kipuilee, kun näyttävät kivun yleensä vasta siinä vaiheessa kun se jo on todella suurta. Usvakin liikkui ontumisen alkamisen ja käsittelyn välillä jo melkein normaalin näköisesti. Onneksi on tullut tarkkailtua sen liikkeitä kohta kymmenen vuotta extratarkkaan, niin huomaan pienetkin muutokset sen askelluksessa.
 |
| Tekstiilikaksoset vauhdisssa |
Oi, supersöötti Aino villapaidassa!! Nuo kirkkaat värit ne vaan sopii tummalle pumille NIIN hyvin. :)
VastaaPoistaAino on kyllä aika liikuttava neuleessaan. Mie olen turhaa pukemista vastaan, joten tuota tullaan käyttämään talvella lähinnä vain mökillä, kun pirtti on kylmä sekä suojasäällä jolloin lumi tarraa ikävästi rintakarvoihin mutta sää on liian lämmin takille. Armakselle neule on vielä hetken todella tarpeellinen.. ;)
VastaaPoista