Sosiaalisesti hyväksyttävä koiramäärä

Koiranko tahdot? No, yhdenkö vaan? 
Siitä lähtee lauma kasvamaan. 
Seuraavaksi huomaatkin, että olet köyhä 
ja naapurit kuiskii, että päästään löyhä. 
Ei yhdestä vaivaa ja kaksi on hauskaa, 
kolmas on helppo eikö neljäskään tee tuskaa. 
Viides on ihana, ei kuudennessakaan vikaa. 
Talo täyttyy hauvoilla aivan tuota pikaa.

Koiralauman luotsaajana olen saanut vuosien varrella monlaista kommenttia koirien määrästä. Koiramäärän kasvaessa myös muiden ihmisten suhtautuminen minuun yksilönä, ihmislajin edustajana on muuttunut. Pääsääntöisesti ohikulkijoiden kommentit ovat ystävällisiä, ihastelevat hyväkäytöksistä koiralaumaa (!?) tai vain hymyilevät iloisesti ohi kulkiessaan. Sitten on niitä, jotka ottavat asiakseen kommentoida koiramäärää. Tuttuja kysymyksiä ovat "miksi", "kuinka paljon kustantaa", "kuinka paljon niistä tulee paskaa" ja paras kaikista "kai lopetat sen vanhan nyt kun tulee uusi pentu". Minä olen kilttinä ihmisenä jaksanut aina keskustella rakentavasti koiramäärästä, mutta vuosien varrella olen sisuuntunut ja alkanut pohtia miksi minun pitää perustella koirieni lukumäärää ja hakea siten oikeutusta laumalleni. Nykyään vastaan tyhjän ihmettelijöille lyhyesti että tarvitsen viisi koiraa tai vain mulkaisen random kyselijää kuin mikäkin sekopää.

Toinen mielenkiintoinen asia minkä koiralauman kanssa on törmännyt, on se miten ihmiset katsovat asiakseen huudella törkeyksiä tuntemattomalle ihmiselle, ihan vain sen vuoksi, että koiria on useampi. Yhden koiran kanssa sai aikoinaan kulkea huomaamattomasti, kahden kanssa melkein rauhassa mutta kolmen kanssa on menettänyt osan yksilön vapaudesta olla ja kulkea rauhassa. Varsinkin juopuneet ihmiset ovat vinkeitä ja estojen karistessa muutamakin on kokeillut hyppiä laumani eteen kyyryssä muristen. Säikähtäen tietenkin koirien reaktiota ja huutaen hullua ämmää perään.

Naapurit ovat sitten ihan oma lukunsa. Uuteen paikkaan muuttaessa on niitä, jotka saa vihamiehiksiin ihan vain sillä että purkaa muuttokuormasta ei yhden vaan useamman koiran. Kyräily alkaa jo ennen kuin koirat ovat näyttäneet oikean karvansa. Koiralliset naapurit yleensä toivottavat lauman helpottuneina tervetulleiksi, sillä monikoirallinen perhe vähentää muiden koirallisten mahdollisuutta joutua silmätikuiksi. Meitäkin moni naapuri on pitänyt jo varuilta ongelmantuojina, ja ison koiran ollessa tuulettumassa pihalla ottavat asiakseen komentaa koiraa karjumalla ensimmäisestä mahdollisestä äänähdyksestä. Tai unohtamatta sitä naapuria, joka raivoten uhkasi soittaa poliisit kotirauhan häirinnästä minun tullessa töistä kotiin klo 21.00 ja päästäessäni koiranpennut leikkimään pihalleni vartiksi. Onneksi poliiseja saa soittaa kuka vain ja miten monesti haluaa paikalle. Poliisi tulee aina paikalle kun pyydetään. Samaisella naapurilla oli tapana lauantaisaunan jälkeen seisoa pihallaan pelkkä pyyhe lanteille ja karjua korttelin toisessa päässä haukkavalle koiralle tappouhkauksia. Kerrostalossa asuessamme kukaan ei ole ikinä valittanut laumastamme, mutta omakotitaloasujat ovat tosiaan olleet ihan oma lukunsa. Onneksi meille on sattunut myös niitä hyviä naapureita. Sellaisia jotka tervehtivät kun olemme muuttaneet ja seuraavat sanat olemme vaihtaneet kun olemme olleet muuttamassa pois. Välissä olleen ajan olemme eläneet harmoniassa välittämättä toistemme erityispiirteistä.

Monenlaista naapuria on siis tullut nähtyä, kuultua sekä koettua omakohtaisesti. Yleistä hankalille naapureille kuitenkin on keski-ikäisyys ja se, että omia lapsia ei ole, tai ne ovat muuttaneet pois kotoa. Nämä valittavat, huutavat tai raivoavat mielellään kilteille ja/tai naispuolisille ihmisille. Miehille tai hankaliksi tiedetyille tai sekopäisinä pidetyille ihmisille harvoin uskalletaan valittaa. Vanhalla asuinalueella uusille ja totutusta erottuville valitetaan eniten, olipa kyse lapsista, koirista tai väärin pysäköidystä autosta. Vanhat asukkaat määrittelevät asumisellaan tietynlaisen asumiskulttuurin alueelle/kadulle ja kaikki siitä normista poikkea on pahasta, varsinkin sen toteuttajana on uusi naapuri. Esimerkiksi uuden naapurin koiran haukahdukset voi häiritä niin paljon, että sen vuoksi täytyy tehdä eläinsuojeluilmoitus ja varuilta soittaa poliisille, huolimatta siitä että vanhalla naapurilla on pihalla koira hengittämässä ulkoilmaa 24/7 muistuttaen alati olemassaolostaan koko naapurustolle. Parhaimmassa tapauksessa jatkuvasti haukkuvia pihakoiria voi olla joka toisella naapurilla, mutta uuden naapurin koira ainoastaan häiritsee, sillä onhan se tarhassa sentään kaksi tuntia päivässä.

Tämän kirjoituksen pointti on se, että jokaisen koiranomistajan pitäisi muistaa ja tiedostaa velvollisuutensa ja oikeutensa. Valittaville kanssaeläjille ei saa alistua, vaan katsottava hetki peiliin ja toimittava sen jälkeen niin kuin oikeaksi kokee. Oikeuksistaan tulee pitää kiinni. Joskus se hankalakin naapuri voi saada tarpeeksensa ja muuttaa pois. Mikäli naapuri uhkailee poliisilla, eläinsuojeluilmoituksella, ympäristötarkastajalla tai terveysviranomaisella, niin ei kannata säikähtää ja elää sen vuoksi kuin "kusi sukassa". Nuo kaikki viranomaiset ovat helposti hoidettavissa kun itse osaa esittää kantansa asiallisesti ja rehellisen peittelemättömästi. Tämän lisäksi omaa elämäntapaansa ei tarvitse selitellä muille. Toiset polttavat tupakkaa, toiset urheilevat, toiset tekevät lapsia ja toiset kasvattavat koiria tai vain elävät koiralauman kanssa ja joku tekee noita kaikkia. Mitään noista ei voi rinnastaa toisiinsa, mutta yhtä kaikki ne ovat jokaisen oma asia.  Kaikkia ei voi miellyttä ja tärkeintä onkin että koirat voivat hyvin ja ihminen itse viihtyy omassa elämässään.

Koirat ja näyttelyt, jännitys ja naksut, vaiva sekä huoli, paineita ja maksut. Kaikki on sen arvoista, on koira elämäsi. Niin suloiset ja hurmaavat ja parhaat ystäväsi. On maailma muuttunut, ei mikään enää sama, kun ihminen on kokonaan koiriensa omistama. 
- kirjoittaja tuntematon -