Armas tokoilee osa 1 ja kehityskuvia

Armas huhtikuu 2014. Kortisooni ja turkki ajettu alas. Lihakset tulleet takaisin.

Armas pääsi sunnuntaina tuuraamaan lomailevaa emoaan tokon valmennusryhmään. Päätin, että jostain se meidänkin on nyt viimein kunnolla aloitettava. Tavallaan aloitettiin nyt alusta, sillä Armaksen sairastuttua en ole jaksanut pahemmin miettiä treenitavoitteita sen kanssa. Kaikki energia meni koiran toipumisen toivomiseen. Nyt kun koira todellakin näyttää jäävän henkiin, niin voidaan kunnolla miettiä tulevaa.

Tammikuun 2014 loppu, kortisoonikuuri suurimmillaan

Treeneissä Armas pääsi kokeilemaan ensimmäistä kertaa tunnaria. Tehtiin se hajunerotteluna. Alkuun tuntui että Armas vain sähelsi kapuloiden seassa, mutta kolmannella kerralla jo nuuskutti niin että rohina kuului. Ruudun alkeet sujuivat myös mallikkaasti, vaikka ollaan vasta kosketusalustan nimeämisessä. Hypyn alkeita päästiin myös kokeilemaan ja hyvin pumipoika irtosi kosketusalustalle. Ongelmana tahtoi kaikessa tekemisessä olla ryöstäminen ja yleinen yli-innokkuus. Armaksella tuli hirveä palo päästä tekemään tunnaria ja ruutua, jos joku muu oli vuorollaan treenaamassa. Välillä siitä pääsi ääniä. Kaiken kaikkiaan nyt pitää alkaa työstämään patoamista. Omaa vuoroa odotellessa vahvistin Armakselle luontaista sivulle pyörähdystä. Sille ei siis ole opetettu sivulle tuloa, vaan se on itse aina hakeutunut tiukasti sivulle istumaan. Muutamalla vahvistuksella se alkoi jo kivasti tarjoamaan liikettä. Saa nähdä muistaako sen vielä muutaman päivän päästä.

Armas 23.12.2013 pari viikkoa ennen sairastumista

Sama malttamattomuus näkyy myös arjessa. Armas on ensimmäisenä aika ja kaikkialla. Se loikkii muiden yli ja remmissä yrittää singuttaa käsiäni määräänsä pidemmäksi jos jonnekin tulee kiire olla ensimmäisenä. Minun hermot on kestänyt moista höösäämistä liiankin hyvin, mutta tänään havahduin siihen että pumin ei todellakaan tarvi päästä kaikkialle heti ja ensimmäisenä. Muutamalla palautuksella ja ootatuksella Armas alkoi jo käsittämään, että mm. autosta saa tulla pois vasta kun kuulee oman nimensä + käskyn. Täysin siis itseaiheutettu ongelman alku, mutta onneksi se on suhteellisen helppo korjata kun vain tajuaa vähän vaatia koiralta.

Armas lokakuu 2013, nuori ja huoleton

Tokotreeneistä jäi kaiken kaikkiaan suunnaton innostus meille molemmille. Pumipoika tuntuu edelleen minun käteen hyvin sopivalta. Toki se vaatii minulta kaikessa aktiivisuudessaan erilaista olemista kuin muiden aikuisten pumien tai Ainon kanssa. Toisaalta sen suunnaton miellyttämisenhalu sekä ahneus tekee minusta helposti mielenkiintoisemman kuin muusta ympäristöstä. Minun pitää olla hereillä ja tietää mitä haluan koiran tekevän. Armaksen kanssa tulen varmasti viimein oppimaan miten tärkeää on tehdä treenisuunnitelma ja pysyä siinä. Helposti kuumenevaa koiraa ei tarvitse viritellä, mutta se ei varmasti tule kestämään myöskään mitään ylimääräistä hösötystä. Tavoitteena olisi siis päästä sen kanssa optimaalisesti suunniteltuihin ja totetettuihin treeneihin. Valitettavasti käytännössä minä ja täsmällisyys harvoin esiinnymme samassa lauseessa.