Onko mitään söpömpää kuin pieni pumin alku harjoittelemassa tapporavistusta pottuvarpaaseen? Ei minusta.Varsinkaan nyt kun hampaita on vasta tuloillaan. Sitten kun hampaat puhkeavat kunnolla, niin tulevat olemaan todella teräviä, ja silloin jo nämä pennut osaavat jo oikeat ravistusotteet.
Meillä on alkanut nyt pyöriä vierailut, ja torstaina nyt olikin eka kävijä. Vanhempani ovat aikaisemminkin jo käyneet katsomassa pentuja, mutta nyt oli eka perheen ulkopuolinen vierailija. Nupulle vieras oli tuttu, sen parhaisiin kavereihin kuuluvan Arttu-käppänän emäntä. Toinen tytöistä tulee aikanaan muuttamaan Artun kämppikseksi. Eipä tiedä koirapoika, mikä sitä odottaa..
Pennut ovat nyt ihan tuskassa yrittäneet vallata koko alakertaa valtakunnakseen. Pääsevät rilluttelemaan autauksensa ulkopuolelle aina kun ovat hereillä. Heti, jos unohdan laittaa portin keittiön ja makkarin välille ne karkaavat yksi kerrallaan sinne. Tällaisina hetkinä sitä on erityisen tyytyväinen niiden lukumäärään. Neljä on soppeli määrä pentuja aloittelijalle, joka ei muista että niillä on neljän nopean jalan lisäksi mahdottoman utelias ja luonto. Lisäksi lukumäärä on pentujen puolella, sillä niitä on nyt pystynyt käsittelemään todella yksilöllisesti. Tätä vauhtia niistä tulee oikein mainioita sylipumeja.
Liikkuminen niillä on mennyt taas huimaa vauhtia eteenpäin. Viime postauksessa vitsailin niiden juoksutaidoilla. Nyt se on jo oikean juoksemisen näköistä ja harjoittelevat nyt pituusloikkia. Täytyy toivoa, että saan kuvattua niiden juoksenteluakin.
Tässä on torstain kyhnäystä emon kyljessä.
Nuppu on ylittänyt kaikki odotukset emona, ja nyt se itse on huomannut että pentujen hoitamisen lisäksi niiden kanssa voi leikkiä. Se oli pakahtua riemusta huomattuaan asian ensimmäisen kerran. On tainnut olla taas liian pitkään ilman kunnon käsyämiskaveria. Varovaisesti se vielä leikkii, kuten videostakin näkyy. Nupulla on hauska tapa käsytessä kääntää takapuoli leikkikaverille ja potkaista oikein lujaa. Samaa se tekee pennuille, mutta potkaisuksi sille riittää niiden kanssa vain takajalan vieno liikauttaminen. Liikuttavaa kaikkinensa.
Meillä on alkanut nyt pyöriä vierailut, ja torstaina nyt olikin eka kävijä. Vanhempani ovat aikaisemminkin jo käyneet katsomassa pentuja, mutta nyt oli eka perheen ulkopuolinen vierailija. Nupulle vieras oli tuttu, sen parhaisiin kavereihin kuuluvan Arttu-käppänän emäntä. Toinen tytöistä tulee aikanaan muuttamaan Artun kämppikseksi. Eipä tiedä koirapoika, mikä sitä odottaa..
Pennut ovat nyt ihan tuskassa yrittäneet vallata koko alakertaa valtakunnakseen. Pääsevät rilluttelemaan autauksensa ulkopuolelle aina kun ovat hereillä. Heti, jos unohdan laittaa portin keittiön ja makkarin välille ne karkaavat yksi kerrallaan sinne. Tällaisina hetkinä sitä on erityisen tyytyväinen niiden lukumäärään. Neljä on soppeli määrä pentuja aloittelijalle, joka ei muista että niillä on neljän nopean jalan lisäksi mahdottoman utelias ja luonto. Lisäksi lukumäärä on pentujen puolella, sillä niitä on nyt pystynyt käsittelemään todella yksilöllisesti. Tätä vauhtia niistä tulee oikein mainioita sylipumeja.
Liikkuminen niillä on mennyt taas huimaa vauhtia eteenpäin. Viime postauksessa vitsailin niiden juoksutaidoilla. Nyt se on jo oikean juoksemisen näköistä ja harjoittelevat nyt pituusloikkia. Täytyy toivoa, että saan kuvattua niiden juoksenteluakin.
Tässä on torstain kyhnäystä emon kyljessä.
Nuppu on ylittänyt kaikki odotukset emona, ja nyt se itse on huomannut että pentujen hoitamisen lisäksi niiden kanssa voi leikkiä. Se oli pakahtua riemusta huomattuaan asian ensimmäisen kerran. On tainnut olla taas liian pitkään ilman kunnon käsyämiskaveria. Varovaisesti se vielä leikkii, kuten videostakin näkyy. Nupulla on hauska tapa käsytessä kääntää takapuoli leikkikaverille ja potkaista oikein lujaa. Samaa se tekee pennuille, mutta potkaisuksi sille riittää niiden kanssa vain takajalan vieno liikauttaminen. Liikuttavaa kaikkinensa.
Voi että miten onnellisen näköinen tuore äitee pentuineen <3 Ja mikä suunnaton luotto ja läheisyys videosta heijastuu!
VastaaPoista