Pako pentulaatikosta

Oranssi poika (2) lähti itsekseen ensimmäisenä katsomaan pentulaatikon ulkopuolista maailmaa. Punainen tyttö (3) suunnitteli retkeä eilen, mutta jätti toteuttamatta suuren seikkailun avoinna olevan maitobaarin vuoksi. Oranssia puolestaan kiinnosti nyt seikkailu juopottelua enemmän ja jätti pentuetoverinsa tissuttelemaan keskenään.

Tuntia myöhemmin Turkoosi poika (3) löytyi Nupun vierestä pentulaatikon ulkopuolelta. En tiedä miten oli onnistunut mönkimään oviaukolle esteeksi laitetun patjan välistä, mutta tahtoa ja yritystä se on vaatinut. Nuppu yritti tökkiä pentua takaisin laatikkoon, kun nuoriherra Turkoosi uskaltautui jo veljeään pidemmälle emonsa kitinöistä huolimatta. Nuppu helpottui heti kun hieman avustin, ja nostin jo väsähtäneen pennun takaisin laatikkoon tovereiden viereen torkkumaan.

Nuppu on edelleen tarkka pennuista, mutta Usvakin saa jo käydä pentulassa. Oletin, että siihen myönnytykseen olisi mennyt enemmän aikaa, mutta niin sitä saa Nupun kohdalla oppia aina uutta koirastaan. Usva, joka muuten on hyvin näkyvä persoona, on pentulassa vieraillessaan hyvinkin näkymätön ja hillitty. Ekana kotiinpaluu päivänään sitä hiillosti keittiö ihan hirveästi ja se yritti livahtaa sinne aina tilausuuden tullen. Luvan saatuaan se vain käväisi kurkkaamassa pentulaatikkoon ja antoi asian sitten olla. Nyt se käy hengailemassa pentulan ovella ja välillä ujuttautuu sängyn alle nukkumaan. Selkeästi niillä on Nupun kanssa sovittuna tarkka etäisyys, mitä lähemmäksi laatikkoa ei vielä ole asiaa.

Tekemistä on enemmän kuin ehtisi ja Mimmi-ikävä iskee aina kun vähänkin kiire helpottaa. Ikävä tulee pienistä asioista, jotka tuovat muistoja mieleen. Ostin kuvassa olevia keksejä kaupasta ja parku meinasi tulla jo eläintenruoka- ja vessapaperihyllyn välissä.

Mimmillä oli, ainoana koiran ollessaan, aina vapaasti tarjolla kuvassa olevia keksejä. Niitä säilytettiin lasten vanhassa kauppaleikkeihin tarkoitetussa muovisessa kojussa kirjahylllyn edessä. Siitä "Supermarketistaan" Mimmi aina haki keksin tai pari päivässä. Yleensä se otti yhtä makua ja söi siitä puolet ja haki toisen makuisen keksin tilalle. Niitä puolikkaita keksejä oli sitten aina milloin missäkin, sohvan tai maton kulmalla. Erään kerran jutustelin Mimmille olohuoneen matolla, että meille on tulossa tätini afgaanit kylään. Mainitsin koirat nimiltään Mimmi tuijottaessa minua pitkään ja hartaasti. Sitten se nousi, tarttui vilttiinsä ja kiskoi sen keksikojun päälle. Hartaasti ja huolellisesti peitti herkkunsa.