Menetyksiä onnen keskellä

Pentuja on enää neljä. Kaksi pienintä todettiin eläinlääkärin toimesta sen verran kehittymättömiksi, ettei niistä ollut eläjiksi. Pikkuisista tuli siis koiraenkeileitä tortaina aamupäivällä. Neljä jäljelle jäänyttä kasvavat ja kehittyvät nyt sitten pientenkin edestä.Tällä hetkellä isoin on jo ylittänyt 500g gramman ja muut tulevat kovaa vauhtia perässä.

Poika2, Poika3, Tyttö2 ja Tyttö3

Narttu1 ja Uros1 syntyivät heti ensimmäisinä ja olivat jo syntyessään porukan pienimpiä ja hyvin erityisiä. Niistä näki, että eivät olleet päässeet kehittymään kohdussa yhtä hyvin kuin muut pennut. Tyttöpennussa erityisesti huomio kiinnittyi sen jalkoihin, jotka olivat vääntyneet ranteista ja polvista. Pojalla oli myös samaa vikaa. Ajattelimme kuitenkin katsoa, josko kyse oli vain siitä että olivat niin heiveröisiä muihin pentuihin nähden. Pennut eivät pystyneet imemään nisältä yrityksistä huolimatta, joten syötin näitä kahta pienintä tehostetusti emonvastikkeella ja Nuppu yritti parhaansa mukaan pitää pennut lämpiminä ja puhtaina. Se piti tarkkaan huolen, että pienimmät pysyivät sen lähellä lämpöisessä. Kaikesta hoidosta huolimatta pentujen painot eivät lähteneet alkulaskusta nousemaan. Paino jatkoi siis tippumista, vaikka pentuihin sai menemään ravintoa.
Keskiviikon ja torstain välisenä yönä tuli käänne huonompaan poikapennun osalta. Se alkoi kolmen jälkeen yöllä huutamaan lähes taukoamatta, vaikka kaikki fyysiset tarpeet koitettiin täyttää kaiken aikaa. Emon kainalossaa ja pään alla kyhjöttäminen rauhoitti sen aina pieneksi hetkeksi, mutta sitten valitus alkoi uudeellen.

Aamulle olin joka tapauksessa aikeissa soittaa Nupulle lääkäriin ajan ärtyneen nisän vuoksi, joten pakkasin myös pienet pentuset mukaan. Tiesin jo siinä vaiheessa, ettei pieni poikapentu tulisi takaisin. Se meni yön aikana sen verran heikkoon kuntoon. Syötin vielä molemmat pennut ennen lähtöä, hyvästelin ne ja pakkasin lämpölaatikkoon. Mika käytti porukan lääkärissä minun jäädessä kotiin vahtimaan neljää muuta pentua.

Lääkäri soitti hetken kuluttua ja kävimme läpi pentujen tilanteen ja ennusteen. Tyttöpentu ei todennäköisesti olisi koskaan pystynyt liikkumaan kuten terve pentu. Sen verran väärät sääret sillä oli ja poikapentu olisi saattanut nesteytyksellä, mahaletkulla sekä lämpöhoidoilla ehkä jäädä henkiin. Sen raajat eivät olleet ihan niin väärän malliset kuin tyttöpennun, mutta niissäkin oli epätyypillisyyttä huomattavissa. Eläinlääkäri epäili samaa mitä mekin, eli pentujen istukoissa olisi ollut jotain vikaa ja aiheuttanut ko. vammat. Sen lisäksi oli epäilys että myös aivojen kehityksessä saattaisi olla vikaa samasta syystä. Pentujen lopetuspäätös oli loppujen lopuksi helppo, silläö ajattelin ensisijaisesti pentujen parasta, mutta sitäkin kipeämpi sillä niihin ehti kiintyä kovasti muutaman vuorokauden aikana, minkä elimme tiiviisti yhdessä.

Tyttö1 ja Poika1 valmistautuvat lähtöön..tähdiksi taivaalle.

Pienten pentujen poistumisen myötä näin Nupunkin nukkuvan kunnolla ensimmäistä kertaa synnytyksen jälkeen. Pentulaatikossa vallitsee ihan erilainen rauha ja tyyneys kuin aikaisemmin. Neljä jäljelle jäänyttä pentua kehittyvät normaalisti ja osoittavat jo nyt olevansa kaikki omia persoonia sen suhteen miten reagoivat ympäristön muutoksiin.