Aino aloitti torstaina Mikan kanssa tokotreenauksen. Minun kanssani se on päässyt satunnaisesti treeneihin, koska työni on hieman haitannut ryhmässä treenausta. Minä olen tunnetusti huono treenaamaan tokoa ilman ryhmän painetta. Agilityä on kiva tehdä yksin, mutta tokoiluun tarvitsen jonkun hengittämään niskaani. Tänä keväänä päätin olla turhaan ottamatta ryhmäpaikkaa tokoon, vaan keskityn pääasiallisesti mejään ja agilityyn. Onneksi Mika innostui lähtemään Ainon kanssa treeneihin. Mielenkiintoista nähdä miten parilla alkaa mennä, sillä Aino on täysin erilainen treenattava kuin dobermannit ja malinoisit joihin Mika on tottunut. Ainon koko jo pelkästään laittamaa raavaan miehen kumartelemaan. Eikä siitä söpöydestä tarvine edes mainita mitään..
Ensimmäisellä treenikerralla Aino oli itselleen tyypillinen innokas ja röyhkeä. Se huuteli välillä treenikaverille hävyttömyyksiä aikansa kuluksi. Kuitenkin se näytti olevan kivasti kuulolla ja teki mitä osasi parhaansa yrittäen. Minä olin melkein kateellinen kun katselin heitä kentällä, mutta onneksi maltoin olla hiljaa enkä tyrkyttänyt hyviä vinkkejä pikkupumin kesyttämiseen.
 |
Mitkä ne vinkit pikkupumin kesyttämiseen olisivat olleet? Meillä pieni villi paimenkoiran pentu. Tekee rally-tottista kivasti, mutta juuri tuo kesyttäminen vielä vaiheessa. Varsinkin lenkillä, kun ei ole selvää työtehtävää. Huutelee hävyttömyyksiä kavereille ja hyökkii. Välillä taas hyvin kontaktissa. Mutta uusissa tilanteissa erityisesti vähän röyhkeä eikä tottele. Mietin, että onko tähän joku viisastenkivi olemassa, että kunnioittaisi emäntäänsä paremmin. Isännän kanssa ongelmia ei ole.
VastaaPoista