Lomani on pitänyt minut niin kiireisenä etten ole edes ehtinyt kunnolla päivittää blogiani. On ollut koirakokousta toisensa perään ja niiden vuoksi sinne tänne juoksentelua. Lisäksi minua on kiusannut hammasvaiva, joka on juoksuttanut lääkärissä ja lopulta estänyt kaikenlaisen hyppimisen koirien kanssa. Onneksi kerrankin niin, että kyse on minun purukalustosta eikä koirien. Tulee paljon halvemmaksi. Ihmeen paljon rikkinäinen hammas voi aiheuttaa tuskaa ja vielä enemmän sen jälkeen kun sitä ei enää ole. Puoli päätä on edelleen kipeänä ja sykkeen noustessa särky saa ihan uuden ulottuvuuden.
Agilitytreenit ovat siis menneet ihan ohi parin viikon ajalta eikä metsään olla päästy, vaikka nyt alkaa kaikkialla olemaan maa paljaana. Onneksi Armas sentään on päässyt aloittamaan spanielikoulun ja toisen kerran jälkeen voin todeta olevani hyvin tyytyväinen pumipojan edistymiseen. Kevyen iloinen spanieliseura tekee Armakselle hyvää.
Tässä on vielä pari päivää Piteån näyttelyyn ja edelleen kehätreenit on aloittamatta, vaikka viimeksi vannoin vaikka mitä. Onneksi olen tuotteliain ja luovin aina deadlinen lähettyvillä. Sopii siis toivoa, että se pätee myös koirankoulutuksessa eikä pelkästään turkkien trimmauksessa ja kirjallisissa töissä. Toki lieveilmiöinä voi olla vimmaista siivoamista, valokuvien järjestelyä, kaappien puunausta tai mitä tahansa muuta merkityksetöntä.
Nyt olemme keskittyneet lähipuistojen ja retkeilyreittien kiertelyyn Usvan tahtiin Mikan tehdessä pitkät lenkit erikseen Ainon ja Armaksen kanssa. Selkeästi Usvalle näyttää olevan liikaa yli 2km lenkit kerralla, joten olemme tehneet pieniä lenkkejä useammin päivän aikana. Rovaniemeä kuohuttaa nyt tulvat, ja mekin olemme niitä käyneet ihmettelemessä kuin emme ikinä ennen olisi nähneet veden nousevan tielle. Vettä tuntuu nyt riittävän joka suunnassa ja sää on ikävän harmaa.
Tänään on vielä illalla Ainon tokotreenit ja näyttelytrimmien tekoa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos käynnistä! Jätäthän jälkesi.