Sunnuntain tokotreenit aloittivat yövuoro- ja treeniputken. Kirsi oli kehittänyt meille varsin toiminnallisen treenikerran. Kuin kuntopiiriporukka kiersimme eri pisteiden välillä. Nuppu oli virtaisa, ehkä jopa lievästi lentoon lähdössä. Aloittelimme tokohypyllä, koira näytti miten osaa melkein kokonaan suorittaa avo-hypyn, mutta koska olin päättänyt treenata alo-hyppyä en ollut haltioitunut. Hyppyä olimme ottaneet viimeksi melkein vuosi sitten ja aika nopeaa Nuppu näytti mihin olimme edellisissä treeneissä jääneet. Hypylle irtoamista pitää vahvistaa ja seisoskeluun saada hieman kestoa. Seuraava piste taisi olla pesuvadilla taiteilua. Sitä treenasimme paljon ennen pentujen syntymää ja aika pian Nuppu muistikin mitä piti tehdä. Sivulle tulo etutassut pesuvadilla vaatii enää pientä hienosäätöä. Noutopisteessä jatkoimme kapulanpitoharjoituksia. Meni samaan malliin kuin kotonakin. Nupulla on oma vahva mielipide asiasta, mutta ei lannistu vaikka minä olenkin toista mieltä ja pidän pääni. Seuraaminen lähti kulkemaan paremmin kuin ikinä ennen, eli Nuppu jo hieman on luopunut loikkimisesta. Ruutua emme ehtineetkään ottaa, mutta onneksi sitä voi harjoitella omalla pihallakin.
Maanantaina yövuoron jäljiltä heräsin iltapäivällä piinaavana ajatukseen, että on pakko päästä treeneihin. Onneksi olin varannut vuoron kaiken varalta edellisenä iltana. Pikapikaa auto täyteen koiria ja liikenteeseen. Pentusten kanssa otettiin putkia, keppejä ja hyppyjä. Kepeissä Armakselle ja Ainolle oli tullut ihan hirmuinen vauhti. Armas kiihdytteli jopa niin paljon että sen oli pakko muutama kerran loikata verkkojen välistä pois välttääkseen törmäyksen. Kehon hallinta kasvaa pikkuhiljaa. Yksi verkko jo otettiin kokeeksi pois, ja saatiin onnistumisen kokomus siitäkin. Pikkuiset alkavat olla kivasti hallinnassa hallissa ja vaikka eivät mitään osaakaan, niin ohjautuvat mukavasti.
Lopuksi Usva ja Nuppu pääsivät tekemään putkia. Nuppua en vielä uskalla oikein hypyttää, kun näyttää edelleen olevan jumissa. Usvahan ei ole enää aikoihin hyppinyt. Meillä oli onneki kuvaaja matkassa ja saatiin kaikkien loppuhömpästä kuvamateriaalia.
Tekipä hyvää ja pahaa nähdä videolta miten jäykästi ja innottomasti liikuinkaan ja kuinka tylsästi palkkasin koiria. Hieman yövuoro ja kevyet päikkärit verottivat kokonaisuutta. Asennetta enemmän peliin!
Tiistai vain nukuttiin ja lenkkeiltiin kevyesti, ja valmistauduttiin seuraavaan yöhön.
Tälle päivälle olin varannut ensin agihallin, mutta todettuani olevani kuin krapulainen yön valvomisen jälkeen vaihdoin sen myöhempään tokohallivuoroon. Pienet lisäunet tekivät terää. Hallissa koirat saivat ensin leikkiä ja purkaa aamupäivän patoumat ja sen jälkeen treenattiin näyttelyjuttuja. Ruksi seinään! Aino ja Armas patsastelivat kohtuullisen mallikkaasti. Tämän jälkeen otin koko porukalle liukuhihnatyönä noutokapalan pitoa. Ainolla oli luontaisesti hyvä ja tiukka ote, mutta Armas varsinaisesti hoksasi jo mistä sitä palkkaan ja alkoi tarjoamana kapulan suuhun ottoa ja pientä puristusta. Usva tiesi mitä pitää tehdä. Sen mielestä kapula otetaan suuhun, puraistaan sitä kerran oikein lujasti ja sen jälkeen otetaan nami ja kehut.. Nuppu oli huomattavasti myötämielisempi kapulan pitoon, sillä jos se ei ekasta kerrasta alkanut yhteistyöhön, vuoro meni seuraavalle koiralle. Kilpailuttaminen kannattaa. Porukka oli aika hauskan näkoinen istuessaan varsin tärkeinä puoliympyrässä odottamassa omaa vuoroaan kapulan pidossa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos käynnistä! Jätäthän jälkesi.