keskiviikko 16. lokakuuta 2013

Talven tuntua

Meillä satoi maa valkoiseksi eilen illalla. Tänään ollaan sitten nautiskeltu lumesta ja valosta. Iltayölenkilläkään pimeys ei tuntunut niin pahalta kun lumi heijasti valoa.



Talventulon tietää siitäkin, että meidän treenitahti on taas kiihtynyt.
Viime viikolla oli parit agi- ja tokotreenit hallilla, kotitreenien lisäksi. Torstaina siis käytiin aamupäivästä pentujen kanssa opettelemassa agin alkeita ja illalla oli Nupun treenit. Valeraskaus on jo hellittänyt otetta ja Nuppu irtosi hyvin esteille, ja oli enemmän oma itsensä edelliseen kertaan verrattuna. Edelleen se vikoi hieman muita treenikavereita, eli ei halunnut hypätä kohta kavereita ahtaassa hallissa. Tuli huomattua myös ettei se muutenkaan oikein halua hypätä, eli rengas tökki vaikka koira näytti tietävän miten se pitäisi suorittaa. Tällä viikolla kävimme ma treenailemassa ja Nuppu ei halunnut enää hyppiä edes 40cm hyppyjä. Meillä on siis tiedossa käynti fysioterapiassa katsomassa onko jokin vikana. Tietenkin syynä voivat olla sen nisät, joissa vielä viime torstaina oli reilusti tavaraa. Pitää kuitenkin varmistaa ettei ole vakavammasta kyse.

Ainon ja Armaksen kanssa olen jo päässyt tekemään hyppyjä parin esteen sarjoissa ja 180 asteen kulmaa. Irtoaminen on ollut myös heti alkuun meidän treenilistalla.  Armas varsinkin on jo jyvällä agiasioissa ja kestää jo hyvin minun sivulta ohjaamisen. Mielenkiinnolla odotan jatkoa.



Sunnuntaina pääsimme pitkästä aikaa Nupun kanssa mukaan tokon valmennusryhmän treeneihin. Ruutuun lähettäminen onnistui hyvin. Seuramiseen otettiin uudet ideat käyttöön, samoin kapulan pitämiseen. Kummassakaan en ollut halunnut treenata tauolla eteenpäin kun huomasin, ettei valitsemani menetelmä toimi. Nyt uusilla eväillä eteenpäin. Onni on koutsi, jolla ei ideat näytä loppuvan. Nupulla oli hyvä iloinen vire koko treenin ajan, vaikka välillä liikuttiin sen mukavuusalueen ulkopuolella. Oli siis varsinaiset hyvänmielen treenit.

Usva on hilppassut mukana omatoimitreeneissä ja päässyt tekemään ratapätkiä ilman rimoja. Mummeli on ollut ihan täpinöissään. Leksu-raukkanen ei ole mahtunut kyytiin, mutta eiköhän koira-auto ole pian taas käyttökunnossa ja malinoiskin mahtuu mukaan. Sitähän ei valitettavasti voi istuttaa pumien kanssa samalle takepenkille edelleenkään, tai nykyään vielä vähemmän kun on uusi kukonpoika orrella.









Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos käynnistä! Jätäthän jälkesi.