Syksy on jo pitkällä

Syyskuun aikana ollaan taas siirrytty hallikauteen ja aloittettu suunnitelmallinen treenaaminen agilityn ja tokon saralla. Petokurssi loppui syyskyyn myötä ja pentuset oppivat siellä sen mitä oli tarkoituskin, eli työskentelemään minun kanssa häiriöstä huolimatta. Nyt sitten voidaan keskittyä lajitreenaukseen, kun tämä tärkeä perusasia eli kontakti hallinnassa.

Agility on nyt siis viime viikolla aloitettu, ja heti ensimmäisenä kepeillä (verkot käytössä). Molemmat jo tuntuvat hieman hoksaavan idea. Toistoja ei kummallakaan oli vielä takana kuin muutama, mutta tärkeintä oli huomata etteivät ahdistu verkoista, vaan paahtavat pää viidentenä jalkana nameille. Hyppyjä otettiin myös.
Tänään pentuset pääsivät Nupun treenien jälkeen tekemään putkea. Armas hoksasi heti miten mutkaputkesta juoksemalla saa namia, mutta Aino ei ehtinyt ajattelemaan niin pitkälle asiaa. Sen mielestä täyttyi olla nopeampikin keino saada palkka. Päädyin sitten Ainon kanssa jatkamaan putkitreenejä kotona olevalla pikkuputkella ja hallilla avustajan kanssa. Putkihan on niille tuttu este lapsuudesta, joten en usko sen tuottavan kovinkaan paljon päänvaivaa. Hyppyjä otettiin tänään myös muutama toista. Armas oli hyvin kärryillä tästäkin asiasta. Ainoa vaivasi liian hyvä nami, joka pysäytti kaiken aivotoiminnan. Ehkäpä seuraavalla kerralla en treenaa ihan noin nälkäisen Ainon kanssa.

Nuppuja ja Nupun "vauva"

Nupun treenit olivat tämän päivän tärkein asia. Luullakseni meidän edelliset ohjatut agilitytreenit olivat ennen astutusta loka-marraskuussa. Tämän päivän treeneihin menoa mietin pitkään, sillä Nuppunen on ajoittain totaalisen poissa tässä maailmasta. Lenkillä se piippailee ja etsii pesäpaikkaa ja kotosalla mielistelee pentuja. Se yrittää hoitaa Ainoa ja asuttaa sitä kevythäkkiin kanssaan. Nisät sillä on edelleen maitoa täynnä. Jospa sen kiireiseksi tekeminen saisi sen takaisin tähän päivään ja lopettamaan valeraskauden.

Halliin saapuessa se oli hyvin  surkea pikkukoiranen, mikään ei innostanut. Onneksi treenien edetessä sen herkän raukkasen kuori alkoi murentua ja normaali Nuppunen pilkottaa esiin. Viimeiset tekniikkatreenit menivät jo melkeinpä normaalisti. Kovasti se vilkuili koulutusohjaaja ja uusia treenikavereita, ja alkuun otti painetta heistä. Valeraskautta on kestänyt jo yli neljä viikkoa. Odotan innolla milloin saan reippaan ja säpäkän Nuppuni takaisin.

Usva pääsi tekemään ihan viimeisenä agia ja oli varsin tohkeissaan. Otin muutaman minihypyn, mutta heti näki ettei Usva oikein näe miten hypätä. Onneksi putkien kanssa voi vanhaa koiraa pyörittää miten vain rikkomatta sitä. Usvalla oli hauskaa!