Talven riemua

Tänään iltasella (27.11) käytiin kokeilemassa Armaksen kanssa ensimmäistä kertaa kicksparkilla vetojuttuja. Lähinnä oli tarkoitus totuttaa sitä potkukelkan kanssa kulkemiseen. Pumipoika oli heti into täynnä eikä arastellut kelkkaa lainkaan. Nuppu armollisesti lainasi valjaitaan Armakselle, ja tyytyi itse tavalliseen ulkoiluvaljaisiin ja juoksemaan potkurin rinnalla. Armas sen sijaan veti hyvällä tarmolla pitkiäkin pätkiä. Heti, jos vauhti meinasi hidastua se kiersi taakseni ja nipisti pohkeesta. Viesti oli selvä. Minä en tietenkään nipistyksestä nostanut vauhtia, vaan kaikki kiva toiminta lakkasi jos kävi kipeää. Minulle siis. Armas itse välillä lensi nurin vetoliinan voimasta, kun kuminauha on mitoitettu Leksulle, joka on noin 30kg painavampi. Armasta ei se onneksi hidastanut vaan tarmokkaasti jatkoi vetämistä. Itseasiassa nuo muksahdukset sattuivat sopivasti aina silloin kun uljas vetoeläin löysi reitin varrelta mielenkiintoiset jäljet joita aikoi seurata pöpelikköön. Matkaa kertyi vaivaiset 2 kilometriä nyt alkuun, mutta hitaasti hyvä tulee.

Leksun kanssa potkutellessa minulla ei ole saumaa tehdä itse töitä, sillä muuten tippuisin kyydistä, mutta Armaksen ja Nupun kanssa tietenkin minun pitää lykkiä vauhtia kaverina. Mukava kun tuntee liikkuttaneensa koipiaan.

Ainon juoksu lähenee puolta väliä ja urokset jo huomaavat sen. Tämän viikon Ainolainen viettää illat ja yöt vanhempieni luona Usvan kanssa ja päivät ilahduttavat meitä. Onneksi juoksu on mukavasti ohi ennen messaria. Jännäsin aikaistaako Nuppu juoksuaan, mutta vielä ei ole merkkejä siitä.

Aino on nyt täynnä itseihailua ja on mielestään entistä ihanampi. Kaikkien pitäisi huomata ja vähintään rapsuttaa masua. Kummasti sitä muuten huomaa miten ihmiset puhuvat noille eri tavoin. Ainon kohdalla ihmisten puhe muuttuu ihan vaaleanpunaiseksi ja on täynnä kaikkea söpöä. Osa jopa huomaamattaan lässyttää sille. Minä en tietenkään ikinä...

Pentujen treenit olivat hyvällä mallilla ennen Ainon juoksun alkamista. Armas on nyt sitten käynyt yksiksen muutaman kerran agilitaamassa. Menee todella nopeaa eteenpäin treeneissä. Haluaa tehdä esteitä ja tarjoaa jopa niitä mitä ei vielä edes osaa. Muuria se kävi ihmettelemässä täysikorkuisena ja kehoitin Armasta hyppäämään. Hyppäsi, palkkautui ja halusi tehdä uudelleen. Muutaman toiston jälkeen pääsin jo lähettämään sen putkeen ja ottamaan vastaan muurilta. Kontaktiesteet vetävät nyt vähän liiankin hyvin. Nyt minun pitää siis muistaa pitää koira hallinnassa ettei opi karkailemaan esteille ja lukemaan aikanaan rataa miten itse haluaa.

Vidopätkän treeneistä Armaksen kepit ovat menneet jo hieman eteenpäin. Verkot on kyllä loistokeksintö. Huvikseen kokeilin viimeksi hallissa ollessamme ymmärtääkö se reilun kymmenen keppitoiston jälkeen verkottomista kepeistä mitään. Niin vain aloitti ja teki nätisti kaksi ekaa väliä, ja oli jo yrittämässä kolmatta kunnes taidot loppuivat. Lihasmuisti, mikä ihana asia.



Kolmen kopla, koko ajan käsyämässä



Puhelimen laatu ei petä ikinä, mutta tästä näkee hyvin kokoeron