Jälkiä...

kokeilenpa kirjoittaa uudellen jälkisepustuksen. Edellinen katosi ties minne..

Maanantaina ajettiin sunnuntaina vedetyt 24h jäljet. Nupun jälki meni taas yleisellä kulkureitillä, tällä kertaa jäljen varrelta löytyi muutama kotarakennelma. Tarkoitus oli tehdä harha jäljen alkuun, mutta se jäi. Tuore harhajälki meni heti jäljen alusta ja koirasta pystyi lukemaan kulkijan olleen jokin eläin. Jälki meni ihan poskelleen ekaan makaukseen asti. Sen jälkeen Nuppu nosti jäljen ja ajoi sen tarkasti loppuun. Palautin sen harhalta oikealle jäljelle ja vaadin ilmaisemaan makauksen. Kehuin heti kun nosti jäljen. Kokeessa en voi tehdä mitään noista, mutta nyt en vain voinut antaa sen mennä miten lystää, kun kerta oli itsellä tiedossa missä jälki meni. Jäljen ajossa en huomannut mitään eroa siinä, onko jälki tuore, 8 tuntia vai 24 tuntia vanha. Nupun jälki oli myös sateen hyvin pieksemä, silläkään ei ollut sen suurempaa merkitystä.

Tiistaina kävimme tekemässä n. 50 metrin makausjäljen. Makauksia oli jäljellä noin neljän metrin välein. Tässäkin jäljessä aloitus meni ylijuoksuksi, kokeilin ensimmäistä kertaa jarruttaa Nuppua liinalla. Se ei kokenut sitä mitenkään häiritseväksi, hyvä niin. Kolmannen makauksen jälkeen jälki kaartui oikealle (tähän asti ollaan huomaamatta tehty jäljet kaartamaan vasemmalle.). Nuppu jatkoi suoraan, mutta tarkistuslenkin jälkeen palasi jäljelle. Loput makaukset se otti tarkkaan kaivaen kuntan alle piilotetut verilätyn palaset esiin. Nälkäkurjelle kelpasi jokaisesta lätyn palasesta vain pieni palanen. Lopussa oli verinen sieni, mitä oli kiva nuoleskella. Tuuli painoi jäljen noin metrin verran vasemmalle, mutta hyvin makaukset kuitenkin vetivät koiraa.

Ennen koetta ei todellakaan treenata enää. Koirat lähtivätkin nyt lauantaihin asti mökille hillumaan. Aloituksesta minulla puuttuu rutiini ja annan koiran roiskia jäljelle miten sattuu. Sillä on kiitettävän kova hinku jäljestämään. Nuppu alkaa paikallistaa jälkeä heti kun saa valjaat ja liinan päällensä. kokeilen kokeessa ottaa koiran kunnolla alkuun ennen aloitusta ja ottaa alun tarkkaan sen kanssa. Koekäytäntö on minulle vielä ihan vieras, joten viisaammilta pitää vielä kysyä lisää neuvoa aloituksen kanssa. Koe ei kuitenkaan edelleenkään stressaa minua. Koirasta näkee, että sillä alkaa juoksu minä päivänä tahansa. Se haaveilee, näykkii ruokaansa ja käy tuulella. Ihan selviä pms-oireita ilmassa ;). Kokeeseen mennään nyt siis opiskelemaan, kunhan juoksu ei vain ehdi alkaa ennen sitä.

Usvan kanssa ei ole varsinaisia mejätavoitteita, joten annoin sen ajaa ensimmäisen mejäjälkensä käytettynä. Eli se ajoi tiistaina Nupun ajaman jäljen. Siinä oli makupalan jämätkin sopivasti makauksissa valmiina. Alun ennen kulmaa se ajoi selvästi Nupun jälkiä, ilmaisi kyllä makaukset. Kulmassa se tarkisti Nupun tekemän mutkan ja alkoi sen jälkeen ajaa verijälkeä tarkasti. Nuppu kulki jäljen tuulen painamassa, Usva siinä missä verijälki kulki. Makaukset menivät myös loppuun asti kivasti. Pitää alkaa tehdä Usvallekin kokeeksi ihan omia jälkiä.

Mimmi oli myös mukana. Sen tehtäväksi jäi murustella ja muussata verilätyn palasia kuskin penkille. Kummia koiria kun lätyt eivät maistuneet.. Yleensä meillä on namina muuta kuin verilättyjä, ne nyt olivat hätäratkaisu kaupan eineshyllyn edessä ihmetellessä.

Tässä vielä muutamia kuvia Someron näyttelystä.

Kuvat: Virpi Säkkinen















Fuusio

 

Eber-Formas Edes



Rajasin kuvia hieman, eli lähinnä poistin itseni niistä. Kiitos Virpille kivoista kuvista!!