Päivä meni sateen loppumista odotellessa. Lopulta päätimme kuitenkin ryhdistäytyä ja lähdimme katselemaan bh-treenejä. Usvan kanssa en ehtinyt treenata muuta kuin hiljaisuutta, sillä meidän vuoron koittaessa Usva oli jo niin polttiaisten syömä, etten nähnyt mitään järkeä kiusata sitä enempää kentällä. Usva piti suunsa suhteellisen hyvin supussa, vaikka tien toisella puolella kaverit ilottelivat agilityesteillä.
Mimmin kanssa otin tokon alo hyppyä. Liike saatiin hyvin alkuun, siihen nähden miten vähän sitä ollaan treenattu vuosien varrella. Näkee kyllä, että agilitykoirana Mimmi odottaa käsemerkiä enemmän kuin suullista käskyä, jotta se lähtisi hyppäämään. Sivulla istuminen on vieläkin vaikeea, eli Mimmi pomppaa mielellään aika pian ylös istuma-asennosta. Voi olla, että selkälihakset otavat vastaan, tai sitten se on vain oppinut suorittamaan liikkeen väärin. Oli kummin vain en usko, että perusasennon kuntoon saaminen on mikään ylivoimainen homma. Mukava huomata, että Mimmi on taas pirteämpi ja liikkuvaisempi kuin pitkiin aikoihin. Katja teki kyllä taas ihmeitä Mimmin selälle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos käynnistä! Jätäthän jälkesi.