Ilmoitin Mimmin kiva koirakansalainen testiin heti kun testistä ilmoitettiin. Aikoinaan päätin, että jos en pääse sen kanssa kisaamaan missään lajissa niin ainakin suoritamme tuon testin. No, kaikkea muuta on tullut sitten tehtyä vuosien varrella. Usvan ilmoitin varalle, jos testiin ei tule muuten tarpeeksi porukkaa.
Monta kertaa meinasin perua osallistumisen, sillä koirat tulivat etelän reissulta kotia vasta edellisenä yönä. Mimmistä näki heti että se oli joutunut kököttämään yli 10h autossa (itse lensin aikaisemmin kotia töiden takia). Tuomaria tervehtiessä se onnistui ilmeisesti reväyttämään jumiutuneen selkänsä... Muru on Mimmille äärettömän mieluinen ihminen, ja Mimmi muuttuukin aina Murun nähdessään pikkupennuksi (kiemurtelee ja mielistelee). Tuomarin käsittely meni siis parahdellessa onnesta soikeana. Kaikki muut liikkeet menikin sitten juuri niin kuin arvelinkin. Mimmi siis suoritti testin hyväksytysti ja sai diblomin. On se niin leppoisaa vanhan koiran kanssa.
Usva yllätti minut totaalisesti. Minulla ei siis ollut mitään erityisiä kauhukuvia, mutta pieniä epäilyksiä kuitenkin. Ihan turhaan olin huolissani. Usvaa ei haitannut ollenkaan vaikken palkannut sitä testin lomassa, vaan se jaksoi tehdä töitä palkatta ja oli varsin hyvällä tuulella koko ajan. Tauoilla se sitten viihdytti itseään leikkimällä kävyillä ja kivillä. Kovasti Usva alussa haikuili agilitykentälle.. Usvakin todettiin yhteiskuntakelpoiseksi ja sai diblomin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos käynnistä! Jätäthän jälkesi.