Vapaapäivänä on hyvä puuhata kaikenlaita hyödyllistä. Niinpä sitten aloitin päivän jälkien polkemisella. Takapihalta alkavan metsän kaistaleeseen sain Mimmille jaUsvalle soppelit kevään ensimmäiset jäljet. Lexalle poljin sitten vähän kauemmaksi jäljen. Kyllä maalla on mukavaa :).
Usvan jäljen en valitettavasti malttanut antaa vanhentua kovinkaan kauaa, vaan ajoin sen n. 30 min vanhana (normaalisti sen jäljet on pitkälti toista tuntia vanhoja). Usva taas tuttuun tapaan kaahasi jäljelle. Sillä oli niin kiire, että neljästä kapulasta nousi vain kolme. Usva olisi ajanut mielellään pitemmänkin jäljen, mutta seuraavalla kerralla sitten. Ruokapönttö jäljen päässä ei edelleenkään kiinnosta, vaan jäljen loputtua Usva etsii jatkoa jäljelle. Jälki on siis itsessään se, mikä motivoi pumpeloa. Nyt pitää vain jatkaa rauhoittavan rutiinin luomista tuohon alkuun, sillä koira käy edelleen yhtä kuumana kuin agilitysuoritukseen olisi lähdössä.
Mimmin jälki oli myös liian lyhyt ja nameja oli selvästi liian tiheässä, koska Mimmi palasi välillä hakemaan unohtuneen. Ruokapönttö jäljen päässä (sis. ihanaa teollista mössöä) oli ihan pop. Mimmi oli heti asiassa mukana kun sai jälkiliinan peräänsä. Mukavaa puuhaa vanhalle koiralle, sillä jäljestämisessä ei haittaa vaikka näkö ei olisikaan enää kunnossa.
Lexu yllätti taas positiivisesti. Sillä oli kova into jäljelle. Teki suhteellisen tarkkaa työtä ja kulmakin meni tarkasti. Nyt voi jo jättää namit seuraavalla kerralla pois ja pidentää hieman jälkeä. Keppien ilmaiseminen on tarkoitus aloittaa heti kun takapiha on sulanut, eli kun on tilaa treenata. Tarkoitus olisi opettaa keppien ilmaiseminen samalla tavalla kuin Usvalle. Toivottavasti onnistun opettamaan Lexun yhtä tehokkaaksi ja varmaksi (siis jos ei oteta huomioon tämän päivän yhtä unohtunutta keppiä ;) ).
Iltapäivällä meillä kävi odotettu vieras. On aina yhtä mukava seurata kuinka suurella riemulla tytöt ottavat kasvattajansa vastaan. Näkee, että ovat pentuina saaneet hyvän hoidon.
Iltasella muistin, että on Usvan agilitytreenipäivä. Suihkasimme sitten sinne. Kylläpäs vain oli Merja suunnitellutkin sitten sopivan haastavat treenit. Minulla oli ohjaaminen vielä totaalisella kevättauolla. Mutterinmallisessa hyppypätkässä minulla oli koko ajan sekä koira, että seuraava este hukassa. Onneksi loppua kohden hieman parantui suorittaminen. (Putkeen pitää alkaa treenata lisää imua joka suunnalta lähetettynä). Olimme molemmat todella väsyneitä treeneien jälkeen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos käynnistä! Jätäthän jälkesi.