Juhannusta viettämässä

Aloitimme juhannuksen vieton jo keskiviikkona lähtiessämme mökille heti arkivapaiden alettua. Tänä vuonna minulla oli vain juhannusaatto vapaana, eli lauantaina ja sunnuntaina oli töihin meno. Päädyin käymään mökiltä töissä, jotta edes loput perheestäni pääsivät täysipainoisesti mökkeilemään. Koirat nauttivat taas vapaudesta tulla ja mennä avonaisesta ovesta miten halusivat. Tosin, tulin huomanneeksi että koirat viettivät mielellään aikaa paljon myös sisällä ja pistäytyivät ulkona lähinnä vain jos pihalla tapahtui jotain, tai jos ihmiset olivat liikekannalla.  Syynä lienee hirveä sääskien ja mäkäräisten määrä.

Otin vapaat lähinnä levon kannalta, koska edellinen viikko vielä tuntui selässä. Heti alkajaisiksi innostuimme kuitenkin laittamaan saunamökin ihan meitä neljää varten. Olisi ollut filmaamisen arvoinen näky kun kuljetimme äitini kanssa yöttämässä yössä sänkyjä edestakaisin mökkien välillä, ennen kuin osasimme päättää mikä laitetaan lopullisesti mihinkin. Saunatupa onkin ollut jo kaksi vuotta ihan liian vähällä käytöllä ja saimme nyt mukavan oman tilan sinne. Saunatupa oli ennen ihan täysin isäni ja Usvan valtakuntaa ja sinne ei Nuppu ole ikinä halunnut mennä jostain syystä. Armas totesi heti kelpuuttavansa tupasen kakkoskodikseen ja livahti sinne nukkumaan aina kun akkojen kotkotukset alkoivat sitä rasittamaan. Tuntui hyvältä saada tupa taas kunnolla käyttöön.

Meillä oli kaikki mejävermeet mukana, mutta jotenkin sitä sitten iski laiskuus, paarmat ja selkäkramppi niin pahoiksi, että päädyimme siirtämään viimeistelytreenit tälle viikolle. Sen sijaan käytin aikani puuhastelemalla niitä juttuja, mitä en ehdi koskaan muulloin tekemään. Koneella olisi ollut montakin rästijuttua kirjoitettavana, mutta akku tahtoi olla vähissä. Sain siis tehtyä Ainolle pitkään haluamani uuden näyttelyhihnan, jossa kaulan kohdalla on nahkalevike tuomassa käyttömukavuutta. Sen lisäksi tein prototyypin unkarilaishenkisestä puolikurrasta. Unisieppari oli pakko tehdä ison tuvan ikkunaan, vaikka en ole taipuvainen uskomaan mihinkään huuhaaseen.

Torstaina ukkospilvet saartoivat mökkimme kahdesta suunnasta ja saimme hyvän aikaa kuunnella ukkosen pauketta mökin täristessä salamoiden iskiessä maahan. Tuntui niin kovin kaukaiselta ne ajat kun talossa oli koiria, jotka reagoivat ukonilmaan pelkäämällä tai ärtymällä. Nykyinen lauma, eli Aino, Armas ja Nuppu hömpöttelivät pihalla omia juttujaan jyrinästä huolimatta ennen kuin siirryimme sisälle, jolloin koirat vain pötköttelivät kuin mitään ei kuuluisi missään. Tuollaisista koirista osaa olla kiitollinen.

Ainolla on sitten valeraskaus päällä ja ajatukset suuntautuneet pesimiseen. Heti mökille päästyään se alkoi puuhailla luolansa kimpussa, ilmeisesti aikeissa laajentaa sitä. Välillä se kävi mallaamassa pesäpaikkaa hirsikoppiin ja näkyi se myös suunnittelevan varapesää kuistin alle. 

Uutena mökkijuttuna Aino ja Armas pääsivät elämänsä ensimmäistä kertaa kokeilemaan veneilyä. Molemmille löytyi onneksi vielä Mimmin ja Usvan vanhat pelastusliivit ja venekin pysyi vielä yhtenä kappaleena. Pidin nyt ekalla kerralla kaksikon varuilta remmeissä, mutta ihan tarpeettomasti. Aino hoksasi heti veneilyn idean ja asettui makoilemaan veneen pohjalle tylsistyneen oloisena. Armas oli aikeissa heti alkuun mennä uimaan, mutta rauhoittui sitten istumaan ensin ankkurin ja sitten Ainon päälle.

Aina valmiina, jos vaikka rantaportti avataan!

Jotain on tekeillä..

Aurinko pisti parastaan

Armas pötköttelee ankkuri päässään