Liebster award

"Liebster awardin idea on uusien ja tuoreiden blogien ja se, että pienemmätkin blogit saisivat näkyvyyttä. Libster award annetaan blogaajalta blogaajalle."

SÄÄNNÖT

1. Kiitä sinut nimennyttä blogaajaa ja linkitä hänen bloginsa.

2. Vastaa sinut nimenneen bloggaajan 11 kysymykseen.

3. Nimeä ja linkkaa 11 Libster Awardin ansaitsevaa blogia, joilla on alle 200 seuraajaa.

4. Keksi 11 uutta kysymystä nimetyille.

Sain Liebster awar-haasteen toistamiseen. Tällä kertaa Lotan laumalta elokuun lopulla. Kiitos!

Kysymykset olivat inspiroivia, joten päätin vastata. Ensin päätin kuitenkin olla haastamatta ketään, mutta sitten muutenkin mieleni, sillä ystäväni ikään kuin huusivat haastetta. ;)

Tässä seuraaville kysymykset

1. Millainen sinä olet koirankouluttajana?
2. Millainen on stereotyyppi rotusi harrastajasta?
3. Millaisista ominaisuuksista voit koirassa tinkiä?
4. Millainen on hyvä kasvattaja?
5. Mitkä ovat koirasi heikkoudet ja vahvuudet?
6. Minkä rotuinen koira sinä olisit luonteesi perusteella?
7. Valitsisiko koirasi sinut emännäkseen?
8. Mikä saa sinut suuttumaan koiraharrastuksessa?
9. Millaisissa tilanteissa sinun tekisi mieli vaihtaa harrastusta ja mihin?
10. Mikä on rotusi eläkepäiviä varten?

11. Millaisia väärinkäsityksiä tai ennakko-oletuksia ihmisillä on ollut rodustasi?

Onnekkaat haasteen saajat ovat

Kennel Kasevan

Uula pumi

Ja sitten niihin minun vastauksiini...

1. Mitä ihailet omassa rodussasi?

Pumissa ihailen loppumatonta energiaa ja monipuolisuutta. Pumi on pysynyt sinä monipuolisena koirana, miksi se on aikoinaan jalostunut unkarilaisten käsissä. Sama koira voi edelleen olla äärimmäisen hyvä paimen  tai harrastuskoira lajissa kuin lajissa, mutta kykynee myös mukautumaan tavalliseen arkeen mukana kulkijaksi. Pumi osaa ottaa rennosti silloin kun sitä ei tarvita ja tekee työnsä loppumattomalla innolla, jos sen omistaja sen ansaitsee.

2.Mikä on teidän ykköslaji?

Meidän ykköslaji on vaihtunut vuosien varrella. Aikoinaan se oli agility, mutta tällä hetkellä mejä on se laji, missä meillä on oikeasti tavoitteita. Tämän vuoden kalenteria katsoessa voisi kuvitella, että näyttelyt on meille se juttu, mutta niissä käydään koska se on helppoa ja mukavaa. Mejään me olemme koko porukka kuitenkin suuntautuneita. Hyvänä kakkosena tulee sitten muut lajit, joita työstämme koko ajan hissukseen. Agilityä treenaamme suunnitelmallisesti ja tokoja (tavan, rally ja pk-tottis) myös, eli työstän lajeja kilpailusuoritus koko ajan mielessä. Huolimatta siitä, että kirjoitan ja puhun paljon kilpailemisesta, niin näen kokeissa käymisen vain taitojen tarkastamisena ja keinona mikä vie koiran koulutustasoa eteenpäin, koska se motivoi muiden asioiden ohella ohjaajaa itseään.  

3. Kuinka herkästi viet koirasi eläinlääkäriin?

Elän koirieni kanssa tiiviissä symbioosissa, joten huomaan helposti jos jokin ei ole kunnossa. Ensin pyrin aina itsehoitoon riippuen vaivasta, mutta vien koirat  tarpeen vaatiessa nopeastikin lääkäriin. Joku sanoo minun vievän liian herkästi, mutta tähän asti ei ole tullut yhtään ns. turhaa lääkärikäyntiä vaan kaikki vaivat ovat olleet sellasia, mitä ei kotihoidolla olisi saanut kuriin.

4. Minkä rotuisen koiran ottaisit, jos olemassa ei olisi nykyistä rotuasi?

Vaikea kysymys. Minulla olisi tuossa tapauksessa ensimmäiseksi koiraksi todennäköisesti tullut villakoira tai bichoni, mutta en usko että kumpikaan olisi vastannut sitä mitä koiralta haen. Toiseksi koiraksi olisi todennäköisesti tullut sitten jokin sähäkämpi tapaus.

Nyt jos pumit loppuisivat kokonaan niin minulle tulisi mudi, koska ovat käytännössä samaa sakkia. Partageeni ja jalostuksen suunta vain hieman vienyt niitä erilleen toisistaan.

5. Miten päädyit nykyiseen rotuusi?

Koira-allergisena lapsena luin ahkerasti mm. Paras ystäväni- lehteä  ja siellä esiteltiin allergiavapaina rotuina villakoira, bichon frisé ja pumi. Kaverillani oli paperiton villakoira, joten en halunnut itselleni rekattua versiota ns. kilpailemaan siihen vierelle. Bichoni ei säväyttänyt. Tiesin jo tuolloin, että agilty olisi se juttu mitä haluan tehdä. Siitä alkoi vimmainen tiedon etsiminen rodusta (olin tuolloin 10v.) ja koiran kinuaminen vanhemmilta. Äitini jossain vaiheessa totesi, että lapsi sairastuu jos ei saa koiraa. Tämä saattoi olla siinä vaiheessa kun piirsin äitini tyynyn kohdalle seinään pienen lyijykynäpiirroksen pumista tekstillä "Tahtoo pumin". Äitini taisi melkein vuoden katsoa kuvaa ensimmäiseksi aamulla ja viimeiseksi illalla kun lopulta vakuuttui asiasta allergiastani huolimatta. Mimmi tuli sitten pitkän ja hartaan suunnittelun ja etsimisen jälkeen vuonna 1997. Se oli sitten menoa koko perheellä.

6. Kuinka useasti treenaatte?

Treenaamme kaudesta riippuen 2-3 kertaa viikossa 2-3 lajia. Kotona teemme aina jotain pientä arjen askareiden ohessa mikä tukee harrastuksiamme. Kotona sisätiloissa olen kuitenkin aika huono treenaamalla treenaaman, sillä minusta koti on paikka jossa levätään ja otetaan rennosti. Minulla on autossa valmiina treenikassit eri treenejä varten, joten lähdemme treeneihin aika sukkelaan  kun vähänkään siltä tuntuu. 

7. Millainen on täydellinen koira?

Täydellistä koiraa ei ole onneksi olemassa eikä valitettavasti täydellistä koiranohjaajaa. Onneksi hyvä on ihan riittävä. Hyvä koira tuottaa omistajalleen enemmän iloa kuin surua. Se on perusterve ja luonteeltaan sekä ominaisuuksiltaan  sellainen mihin se on tarkoitettu. Se kykenee ja sen kanssa pystyy elämään ilman erillisjärjestelyitä.

8. Rotu josta pidät, mutta et ottaisi itselle?

Pidän suurimmasta osasta terriereistä, erityisesti vehnäterriereistä, mutta en koe tarvitsevani niitä. Lisäksi pidän whippeteistä ja greyhoundeista ja skotlanninhirvikoirista. Paimenkoirista picardi kiinnostaa ja colliet viehättää, mutta niillekään ei ole tarvetta. Mopsit ja rankasbullat ovat luonteeltaan viehättäviä ja niissä olisi potkua harrastuksiin, mutta valitettavasti ovat kehonsa vankeja. Sitten ovat apinapinseri ja kääpiösnautseri, jotka enemmän kuuluisivat viimeiseen listaani.

Lisäksi on rotuja, jotka eivät viehätä enkä ottaisi itselleni, mutta niitä en listaa aiheen arkuuden vuoksi.

Sitten on niitä rotuja joista pidän/tarvitsisin ja haluaisin/harkitsisin/ottaisin ellei veisi paikkaa taas yhdeltä pumilta. Näitä ovat bouvier, suomenpystykorva, jämpti ja afgaani. Tosin afgaanin olen luvannut itselleni seuraavan täyden kympin lahjaksi. Katsotaan miten käy.

9. Haluaisitko kasvattaa?

Ensimmäinen pentueeni syntyi 2013 pitkän suunnittelun ja asiaan perehtymisen jälkeen. Toivottavasti se ei tule olemaan meidän viimeinen pentue. Kasvattaminen ei ole minulle itseisarvo, vaan se on suunnitelmallista ja pentueita tulee vain jos minulla on käytettävissä kriteerini täyttävät koirat. Tulen tekemään vain sellaisia pentueita mistä itse voisin ottaa koiran.

10. Suurimmat haasteet koiran omistamisessa?

Koiran omistaminen ei ole mitään helppoa eikä siihen pidä lähteä kevein perustein. Suuri haaste on siinä miten pystyy omistajana tarjoamaan koiralle sen ansaitseman lajityypillisen ja virikkeellisen elämän stressaamatta koiraa liikaa. Elollisen olennon hyvinvoinnista vastaaminen ei ole mitään kevyttä puuhaa ja siinä voi monesti joutua jättämään toiseksi omat mielihyvät ja tahtomiset. Haastavinta on kenties oman keskeneräisyyden tajuaminen ja hyväksyminen, sillä koira on kuin peili ja se peilaa armotta takaisin ohjaajansa puutteet.

Toisen ison haasteen tarjoaa ympäristö ja muut ihmiset. Yhden koiran kanssa olet vielä normaaleiden kirjoissa, mutta kun koiria alkaa olla kaksi tai enemmän niin olet vapaata riistaa. Ihmiset katsovat oikeudekseen kadulla huudella ja komentoida sinulle koirien määrästä, kertoa sinulle totuuksiaan sinusta koska koiria on määrä x. Tämä siitäkin huolimatta, että luotsaat laumaasi nuhteettomasti ja keräät suurieleisesti koirien jätökset talteen. Onneksi niitä positiivisia kommentteja ja ystävällisiä hymyjä tulee kuitenkin enemmän. Valitettavasti vain monesti tuntuu, että usean koiran omistaminen on siltä pahantuuliselta kommentoijalta jotenkin pois ja oikeuttaa huonoon käytökseen.

Itse jossain vaiheessa kyllästyin random-pappojen ja rouvien jeesusteluihin ja ihmettelyihin minun koiralaumastani. Nykyään minulla on kaikille tyhjänpäiväisille kysyjille vakiovastauksena "Koska minulla on ylimääräistä aikaa ja rahaa". Keskustelu yleensä loppuu siihen ja vastapuoli kenties pahoittaa mielensä.

Toinen mielenkiintoinen haaste koiranomistamisessa on se, että koska olen ns koiraihminen niin tuntemattomat ihmiset luulevat minun olevan haltioutuneet kiinnostunut heidän koiristaan ja haluavan ihkuttaa jokaisen koiraa jonka näen. En ole vielä keksinyt miten keskeyttä kohteliaasti vieraan ihmisen monologi hänen täydellisestä koirastaan, koska minua ei valitettavasti juurikaan kiinnosta omien koirien lisäksi muut kuin koirat, joiden elämää olen päässyt enemmän  seuraamaan. Jaksan tai haluan enää harvoin keskustella koira-asioista tuntemattomien kanssa. Puhun mielummin vaikka pakolaisista ja monikulttuurisuudesta tai jopa siitä säästä.

11. Onko PK-oikeudet koiralla sinulle tärkeitä?

Pk-oikeudet ovat tärkeät, mutta ei kynnyskysymys. Vaikka nautin pk-lajien treenaamisesta, niin tässä iässä sitä jo tajuaa miten rajallinen oma aika on ja oman rodun löydyttyä kykenee/tyytyy keskittymään niihin lajeihin missä koiralla voi kisata ja mihin kullakin koiralla on lahjoja. Pk-lajeja voi harrastaa toki omaksi iloksi, mutta en itse viitsi viedä täällä ryhmätreenipaikkaa ei-pkrotuisella sellaiselta, jolla olisi oikeudet ja mahdollisuus kisata lajissa. Pelastukoirajutut eivät ole minua varten, koska tiedän etten ole tarpeeksi humaani ja sitoutunut siihen hommaan.

Toki välillä mietin, että pitäisikö laittaa kampanja pystyyn ja hankkia pumeille menetetyt palveluskoiraoikeudet takaisin, mutta realisti kun olen niin näen, että niiden oikeuksien pitäminen vaatisi rodussa aktiivisen pk-lajien harrastajakannan. Yksi tai kaksi pk-pumia ei siihen vielä riitä, sillä kisakaudet ovat lyhyitä, kokeisiin hankala päästä ja tuloksen saaminen on niin monesta tekijästä aina kiinni. Saadut oikeudet voisi huonolla tuurilla menettää muutamassa vuodessa. Ottaisin ilolla vastaan uudistuksen, jossa kaikki fyysisesti kykenevät rodut voisivat kilpailla pk-lajeissa.

Joko ne kysymykset loppuivat?