Naposteltavaa

Meillä koirien päivärutiineihin kuuluu herkkujen kinuaminen. Yleensä herkku löytyy kongin tai verkkopallon sisältä, jotta sen eteen joutuu vähän näkemään vaivaa, mutta välillä namia saa ihan vain herkkuämpäriä kolistelemalla ja vetoavasta tuijottamalla. Armaksella on oma herkkutanssinsa ja Usva taas tyytyy joko ämpärin potkimiseen tai sinne murtautumiseen. Leksu on tehnyt elämänsä diilin eli se suostuu jäämään ulkotarhaan vain maksusta. Aino puolestaan vaanii ihmisten eväitä ja iskee silloin kuin vähiten odottaa. Meillä siis menee hurjasti pikku purtavaa kuukaudessa.

Mitä meillä sitten syödään?

Tämä satsi riittää viidelle koiralle noin pariksi kuukaudeksi ja kustansi noin 70 euroa.

Pyrin syöttämään koirani mahdollisimman lisäainevapaasti ja suosin mahdollisimman pitkälle kotimaista myös koiranherkuissa. Tilasin vasta täydennystä herkkuämpäriin ja nyt sieltä löytyy taas hetkeksi purtavaa. Yleensä käytän kuivattuja ruhonosia ja raakaluita ja suosin vähemmän vuotaluita ja rouhetikkuja. Valkoisissa "purkkaluissa" on ikävänä piirteenä niiden sottaisuus. Monesti koirilla on parrat ja tassukarvat valkoisessa jänkissä ja nukkamatot samassa sotkussa. Kuivatuissa ruhonosissa ei ole samaa ikävää piirrettä, mutta toisaalta ne ovat nopeampia syödä ja siten niiden tarjoama hupi on lyhytaikaisempaa. Toki vuotaluissakin on laatueroja ja toiset menevät muutamalla rouhaisulla siinä missä laadukkaammat tarjoavat enemmän haastetta.

Malinoisin tapa pureutua asioihin

Siansaparot otettiin korvaamaan siankorvia sen jälkeen kun kyllästyin siihen että aina joku pumeistani oli tukehtumassa korvaansa. Saparot ovat siitä näppäriä. että niiden koko säkissa vaihtelee, joten jokaiselle koiralle löytyy sopivan kokoista purtavaa. Nykyiset ovat siitä kivoja, että ne syövät saparoista kaiken, kun taas Mimmillä oli tapana imeskellä saparoiden nikamat puhtaiksi ja syljeskellä nikamia sitten ympäriinsä. Yleensä noita irtonikamia löytyi tyynyiltä ja sohvalta. Saparot, kuten muutkin kuivatut osat tilaan VIP-storesta kilon säkeissä.

Aikaan jolloin vielä syötiin siankorvia lähes päivittäin. Tuolloi neljän koiran laumalla meni noin 50 siankorvaa kuukaudessa.

Kanafileet otettiin valikoimiin kun Nuppu kyllästyi kaikkiin muihin pureskeltaviin. Niitä tilasin nyt 1,5kg säkin ja tuntuu että ne hupenevat silmissä. Toki säkistä meni Nupulle oma osansa. Kanafileet ovat lisäaineettomia, mutta aina vain minua hämmentää niiden epätodellinen väri ja koostumus.

Mahalaukkusuikaleet tulee myös kilon säkeissä ja ne maistuvat koirille hyvin. Toki ne ovat, ainakin tuoteselosteen mukaan, kaikista rasvaisempia herkkuja mitä meiltä nyt löytyy. Olisin veikannut näppituntumalta siansaparoita rasvaisemmiksi, mutta mahalaukku voittaa muutamalla prosenttiyksillä. Mieheni valittaa kuivattua mahalaukkua ikävän hajuiseksi. Toki niissä on oma tuoksunsa, mutta siihen tottuu.

Kalaa meillä koirat syövät vain lohta raakana ja satunnaisesti olen löytänyt eläinkaupoista kuivattuja muikkuja. Viimeksi ostin kuivattuja kuoreita, joka oli epäilyttävän valkoista sekä seitä, joista kumpikaan ei ollut kotimaista. Halusin kuitenkin kotimaista kalaa ja sattumalta löysin Häkkisen kalaherkut ja heidän Saimaan muikut. Tilasin heti useamman pussin noita herkkuja. Koirani ovat ihan hulluina niihin.

Lisäksi herkkuämpäristä löytyy Hau-Hau Championin Grain Free Dental Sticksejä eri kokoisina.

Leksulle kelpaa myös pähkylät ja siemenet talipalloja unohtamatta