Koirat ovat olleet nyt pienemmällä puuhalla, nauttien viileästä kesästä, minun painettua töitä niska limassa touko-kesäkuun. Torstaina loppui viimein iltaopetus ja pääsen keskittymään päätyöhöni ja omien koirien treenaamiseen. Muita opettaessa tulee aina oppineeksi itsekin jotain, tai vähintään tehden oivalluksia mitä tai miten jotain opettaa omille koirille. Tänä kesänä pidimme perinteisen käytöskoulun ja harrastekurssin kahtena iltana viikossa. Oli taas mukava nähdä erirotuisia koiria tositoimissa ja kokeilemassa erilaisia harrastuksia. Toivottavasti edes jokunen sai kipinän johonkin kokeiltuun harrastelajiin.
Ainolla ehti olla tässä välissä juoksukin ja se meni yllättävän kivuttomasti. Kolme pahinta päivää Aino, Usva ja Nuppu olivat mökkeilemässä ja urokset jäivät kotia. Armas oli jälleen varsin järkevä ja innostui Ainosta vain niinä oikeina päivinä. Lähes koko ajan siis saivat olla valvotusti yhdessä, eikä Armas yrittänytkään toisen selkään. Aino yritti tarjota itseään jo juoksun 11. päivä alkaen, mutta Armas kiinnostui asiasta vasta juoksun 13. päivänä. Hetikohta nartut sitten lähtivätkin evakkoon. Armas otti keveästi ainoana pumina elon eikä sille tuottanut tuskaa lenkkeillä ja kulkea yksin. Juhannusviikolla oli sitten Armaksen vuoro päästä mökkeilemään, tällä kertaa Usvan kanssa. Hyvin meni vanhempieni kanssa arki ja totteleminen. Ainolla ei ollut niin kivaa oman emonsa kanssa kaksin kaupungissa. Usva on sille paljon mieluisampaa seuraa kuin Nuppu-äippä. Nuppu kun on kovin hallitsevaa sorttia, eikä Aino saa hupsutella sen seurassa niin kuin Usvan kanssa. Juhannuksen sitten Armas viettikin minun kanssa näyttelyssä pokaaliteltassa ja nartut mökillä.
Pumien ollessa terveitä ja elinvoimaisia Leksu puolestaan aiheuttaa nyt hieman huolta. Viikko sitten sen kintereeseen ilmestyi nivelen kohdalle iso patti. Lääkäriaikaa ei tietenkään tässä eläinlääkäritilanteessa saatu, mutta antibiootit kuitenkin. Tänään loppui kuuri ja patti on entisellään. Toivoisin sen olevan pelkkä paise, mutta aina se pahin vaihtoehto kaihertaa mieltä. Tällä viikolla toivottavasti jo irtoaa aika henkilääkärillemme.
Heinäkuun olisi tarkoitus katkaista koirien kesäloma ja alkaa joutavilla jo jotain teettämään. Tänään olin fiilistelemässä agilityn maajoukkuekarsinnoissa ja uutta treeni-intoa piisaa taas agilityynkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos käynnistä! Jätäthän jälkesi.