Juhannus vietettiin niin kuin aina ennekin. H-hetkeen valmistautuminen aloitettiin jo hyvissä ajoin, viime vuoden puolella. Osa meidän porukasta oli aloittanut valmistelut jo toista vuotta sitten juhannusvieraita kutsumalla. Minun tehtäväni oli tänäkin vuonna blinblingin haaliminen ja niiden parissa askartelu alko jo keväällä tarjouspyyntöjä tehden ja kauneimpia valiten. Minun osallistuminen kekkereihin viivästyi töyvuorojen vuoksi ja pääsin tapahtumapaikalle vasta perjantai-iltana. Muut olivat aloittaneet jo torstaina. Perjantai-ilta menikin sitten mukavia höpöttäen ja sormet kohmeessa askarrellen. Lauantai aamuna kaikki oli kuitenkin valmista ja päästiin tositoimiin juhannuksen vietossa.
Kuten aina päätähtenä oli tänäkin vuonna Joulupukki
Tänä juhannuksena minulla oli harvinaislaatuinen tilanne. Omat koirat eivät menneet kehään ollenkaan. Unohdin onnellisesti ilmoittaa ne, vaikka olisin mielelläni vienyt koko pumiporukan Soile Bisterin arvioitavaksi. Pumikehästä on kuvia jonkin verran, mutta koska kaikista ei ole edustavaa kuvaa, en laita niitä kenestäkään. Vietin siis koko viikonlopun palkintoteltassa loistavassa seurassa ja iloisia ihmisiä palvelle.
Pumitytöt olivat mökillä viettämässä juhannusta, Leksu kotivahtina ja Armas maskottina mukana. Armakselle teki hyvää olla taas yksikseen reissussa ja se olikin varsin väsynyt aina kun päästiin kotiin. Perjantain sää oli kamala talkoilua ajatellen. Menin näyttelypaikalle noin klo 18.00 ja kotiin pääsin klo 23.00 aikoihin. Koko ajan oli ollut jäätävä viima ja vesisade. Sormet tunnottomina kasasimme teltan ja liimailimme muutaman muun kanssa laattoja pokaaleihin paikoilleen. Lauantai päivä alkoi sitten klo 8.00 ja päättyi näyttelyväen kaikottua alueelta. Sunnuntaina samaan aikaaa paikalle ja kotiin pääsimme klo 21.00 aikoihin. Missään vaiheessa sitä ei kuitenkaan ajatellut harrastuksensa älyttömyyttä. Teltan pystyttäminen vesisateessa oli ainoa hetki, jolloin toivoi tulleensa paikalle vasta teltan ollessa valmiina pystyssä.
Minulle tämä oli jo niin mones juhannusnäyttely, etten ole pitänyt kirjaa. Tätäkin näyttelyä odottelin jo malttamattomana viikolla. Eikös juhannusjuhlinnan tarkoitus ole viettää mukavaa aikaa ystävien keskellä?
Koiranäyttelyssä tapaa mukavasti uusia tuttavuuksia sekä vanhoja ystäviä pitkien matkojen ja jopa vuosien takaa. Puhumista aina riittää.
Ensi vuonna taas uudelleen. Kauhukseni huomasin, että 2016 näyttelymme ei olekaan juhannuksena, vaan viikkoa ennen. Mitä ihmette sitä sitten juhannuksena tekee?
Viime vuonna juhannusnäyttelyssä Timin kanssa, tänä vuonna talkoilemassa. Oli kyllä ihan mahtava päivä, vaikka väsyttikin kotia päästyä. Toivottavasti ehdin ensi vuonnakin talkoisiin. :)
VastaaPoista