Rakkauden hintana on suru

Teräsvillan Aivan Ihana 

"Iines" 

21.1.2013- 27.5.2014

Älä elämää pelkää,  älä sen kauneutta kiellä.  Suo sen tupaasi tulla  tai jos liettä ei sulla,  sitä vastaan käy tiellä,  älä käännä sille selkää.  Älä haudoille elämää lymyyn kulje:  Ei kuolema sinulta oveaan sulje. Kuin lintu lennä,  älä viipyen menneen rauniolla  nykyhetkeä häädä.  Suo jääneen jäädä,  suo olleen haudassa olla,  tulevaa koe vastaan mennä.  Ole vapaa, kahleeton tuulen tavoin:  On kuoleman portti aina avoin. Älä koskaan sano:  "Tämä on iäti minun."  Elon maljasta juovu,  taas siitä, jos tarpeen, kivutta luovu.  On maailman rikkaus sinun,  kun mitään et omakses ano.  Elä pelotta varassa yhden kortin:  Näet aina avoinna kuoleman portin. Kaarlo Sarkia

Iines oli onnellinen pieni koira, joka rakasti juoksemista yli kaiken. 

Se eli hetkessä ja vain hetken. 

Nyt Iines saa mennä rajattomasti mukana tuulen.

Minun piti tehdä tämä seuraava postaus Nupun viikonlopun mejäkokeesta, mutta koskaan ei tiedä mitä elämä tuo eteen. Sain tiistai aamuna työvuoroani lopetellessa puhelin Iines-kasvattini jääneen auton alle. Enempiä miettimättä hyppäsin autoon ja ajoin tapahtumapaikalle. Näkymä oli lohduton ja totesin koiran kuolleeksi. Iines oli ollut pupujahdissa ja hetken huumassa ylittänyt tien osuen rekan takarenkaaseen. Kuolema oli tullut heti, eikä koira varmasti ollut ehtinyt kärsiä hetkeäkään. Iines pääsi tuhkattavaksi ja meidän jäljelle jääneiden on vain kestettävä menetys. Minun suruni kasvattaja on pohjaton ja voin vain kuvitella Iineksen oman ihmisen surun määrää. Olen onnellinen, että sain elää kiinteästi mukana Iineksen elämässä loppuun asti, kukaan ei vain arvannut päivien määrää. Iineksen puolesta olen onnellinen, siitä että sillä oli paras mahdollinen emäntä, surullista että heidän yhteinen taival jäi niin lyhyeksi
.