Varma kevään tulon merkki on auringonpaiste ja juoksuinen narttukoira. Nuppu aloitti juoksunsa aika tarkalleen seitsemän kuukautta edellisestä. Armas huomasi asian ja kiiruhti heti tekemään veryailevaa tutkimusta kylmällä kirsullaan. Ainolta ja Usvalta tuli äkkilähdöt. Edelleenkään sillä ei ole ilmennyt joillekin uroksille tyypillisiä rasittavuuksia, kuten joutavan päiväistä astumista ja narttujen perään turhan vinkumista. Ehtiihän se vielä senkin aloittaa, mutta yliseksuaalinen se ei kuitenkaan ole olemassaan. Liekö yksilökysymys vai narttulaumassa kasvamisen tuotosta. Sen tiedän, että Armas vain odottaa oikeaa aikaa ja tilaisuutta, eli täysin vietitön se ei ole olemissään nimessä .
Armas voi muutekin ilahduttavan hyvin. Alkavan viikon lopussa on tarkoitus ottaa taas verikokeet ja ensi viikosta sitten tiputtaa taas lääkitystä jos veriarvot on ok. Sairastumisesta meitä muistuttaa enää ulkoisesti kamalan huonossa kunnossa oleva turkki. Karvaa irtoaa ja takkuaa kun en ole aina ehtinyt niin topakasti sitä kampaamaan jokaisen hankihyppelyn jälkeen. Käsiklipperillä (paluu aikaan ennen sähkökoneita) klippasin siltä näppärästi reidet takuttomiksi. Armas näyttää nyt entistä enemmän toipilaalta resuisen turkkinsa kanssa. Kelien lauhduttua se on päässyt isäntänsä kanssa kickspark lenkeille kuntoaan kohottamaan. Juoksee kuulema todella kivasti edessä liina tiukkana. Vauhdin loputtua kävisi mielellään nipistämässä isäntäänsä vauhtia.
Helmikuun ohjatut treenit menivät työvuorojen imussa sivu suun. Olin joko menossa sopivasti yötöihin, tai viikonloppuisin en päässyt yövuoron jälkeen tarpeeksi aikaisten ylös ehtiäkseni treeneihin. Keskenämme olemme käyneet treenailemassa ja humputtelemassa hallilla aina kun on auto ollut käytössä.
Meillä on taas pesuhuone remontti käynnissä. Kolmas remontti seitsemän vuoden sisällä. Jee. Nyt remonttimiehiä on apukeittiö-pesuhuone-saunaosastolla ja koirien suhtautuminen asiaan on ollut mielenkiintoinen. Alkuun remonttireiskojen tullessa purkamaan pesutiloja koirat ilmoittivat meille tulevan ja olevan vieraita ihmisiä. Korvaansa eivät kuitenkaan lotkauttaneet kamalalle piikkauksen ja paukuttelun aiheuttamalle metelille. Siinä vaiheessa kun joku uskalias remonttireiska kurkkasi tuvan puolelle alkoi ihan oikea vartioiminen. Minä tietenkin yritin samaan aikaan nukkua yövuoron jäljiltä. Apukeittiön ovella päivystämistä kesti päivän kunnes tilanne taas rauhoittui. Remonttireiska kuuluu tulevan aamulla ennen seitsemää ja Leksa yleensä ilmoittaa siitä, päivällä kukaan ei juurikaan enää ilmoittele miehen liikkeistä. Minä tietenkin pelkäsin etukäteen miten äänekkäitä mahtavat olla minun yrittäessä nukkua. Minä teen siis nykyään pelkästään yövuoroja, mikä onkin koirien kannalta ihanteellista. Niillä on aina joku kotona.
Kuinka odotankaan, että pääsen pesemään pumit uudessa kylpyhuoneessa. Tietenkin ne juuri nyt oikein huutavat kunnon kylpyä ennen trimmausta...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos käynnistä! Jätäthän jälkesi.