torstai 13. maaliskuuta 2014

Harmaat hapset ovat kunnian kruunu

Heräsin taas tänään ajatukseen miten hienoa on kun laumassa on niin eri-ikäisiä koiria. Rakastan nuorien koirien intoa ja uteliaisuutta, mutta vanhojen koirien varmuus ja vakaus arjen pyörityksessä on kultaakin kalliinpaa. Myös kuluvat vuodet tuovat aina jotain uutta koiran ja omistajan suhteeseen.



Leksa täytti tiistaina 9 vuotta. Kuusi ensimmäistä vuotta sen kanssa meni yhteistyön ja ennen kaikkea arjen hiomisessa. Nyt siitäkin on jo terävimmat kulmat hioituneet pois, ja se jaksaa kuunnella ja odottaa, eikä enää haasta omistajiaan niin aktiivisesti. Siihen, että se ymmärtäisi pysyä hallinnassa pystyy jo hieman paremmin luottamaan. Edelleekään se ei ole tarpeeksi vanha, että lähtisin sen kanssa kokeisiin. Siihen se ei ole tarpeeksi kypsä tai tarpeeksi seniili. Treenamista niitä varten edelleen kuitenkin jatketaan, sillä koskaan ei olla liian taitavia. Leo-eläin edelleenkään jätä kokeilematta pääseekö sieltä mistä aita on matalin, vaiko peräti aidan läpi. Ja nartut...

Kiitos Leksu hauskoista ja välillä haastavistakin vuosista! Toivotaan niitä vielä lisää, sillä ilman omaa malinoisia elämä olisi liian helppoa.





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos käynnistä! Jätäthän jälkesi.