Hirveästi lihaa

Tämä postaus on omistettu meidän viikonlopun mökkeilylle ja hirvenlihasavotalle. Meillä on ollut ongelmana liian täysinäinen pakastin ja päätimme lopulta ratkaista ongelman purkittamalla hirvenlihaa vanhemmasta päästä.

Miksi tämä on koirablogin aiheena?

Mimmi voi kertoa vastauksen..



Hirveän intensiivinen tuijotus..

Hirvenliha on koirien mielestä syksyn parasta ruokaa. Se menee raakana ja kypsänä. Tosin nyt sitä on sitten 80 säilyketölkkiä kypsennettynä. Helppoa ruokaa ihmisille, mutta koirat lopuksi tulevat ne tässä syksyn ja talven aikana syömään. Jonkun mielestä hyvän lihan haaskausta, mutta äärimmäisen helppoa reissu- ja laiskanpäivänruokaa  koirille. Kaiken lisäksi omatekoisista säilykkeistä tietää mitä niissä on ja mitä ei ole.  Eilen tein juustoisen makaroonilaatikon purkkihirvestä ja koirien mielestä se onnistui loistavasti. Itse en ehtinyt vielä sitä maistaa, kun piti lähteä töihin.

Nuppu toimi laadunvalvojana

Lauantai meni hirvenlihankäsittelijän assistenttina ja sunnuntaina pääsimme nauttimaan metsässä olosta. Mimmi nautti koko viikonlopun mökkeilystä, siis mökin keittiössä nuuhaamisesta. Ei tainnut mummeli montaa hetkeä päikkäreitä nukkua. Illalla se piti komentaa keittiöloukusta pois, omaan petiin nukkumaan. Vasta kotona se sai säilykkeiltä rauhan.

Mimmin ollessa lihamestareiden maskottina kävimme Usvan ja Nupun kanssa pienellä metsäretkellä, joka taas päättyi jotenkin kummasti rantaan. Vesi vetää..

Ja ne penteleen kivet..

Toisilla ne olivat onneksi niin isoja, etteivät mahtuneet suuhun.

Usva alkoi taas viime viikolla ontua leikattua jalkaa. Liekkö liukastunut tai jotain. Se syö nyt  lyhyen kuurin samoja särkylääkkeitä, mitä Mimmikin napsii. Mökillä kirmailu maittoi entiseen tapaan.

Mimmi ei tosiaan enää halua lähteä metsälenkeille. Toisaalta on helppoa jättää se matkasta, jos sillä on kotosalla seuraa. Remmilenkeillä se kulkee kiltisti matkassa, mutta irti päästyään se ottaa ja katoaa heti kun selän kääntää. Mökillä se ei niin haittaa, kun koira näyttää edelleen tietävän minne on menossa. Ei puhettakaan että pitäisi sitä taajamassa enää irti.

Treenasimme myös mökillä. Lauantaina otin Nupun ja Usvan kanssa noutoa. Nupulle kapulan nostoa. Hyvin se jo nostaa sen maasta ja pitääkin kapulaa, seuraava vaihe olisi luovuttaminen. Tällä hetkellä Nupulla on ajatuksena, että kapula on parempi pitää omassa tallessa. Saan varmaan tehdä hieman enemmän töitä vahvistaakseni ajatusta kivasta yhteisestä noutokapulasta. Metallikapulan koskettelua vahvistin myös. Pääsimme siihen vaiheeseen, että Nuppu koittaa ottaa siitä kiinni hampailla. Usvan kanssa tein metallikapulaa kylmiltään, noutamisen opetin sille aikoinaan pikkulusikoilla, joten en ajatellut metallikapulan tuottavan ongelmia. Hetken Usva epäröi, mutta tarttui siihen sitten reippaasti kapulaan ja palautti sen rauhallisella suuotteella. Puukapulaa se on aina mällännyt surutta. Ehkä olisi pitänyt aloittaa metallisella aikoinaan.

Lauantaina otin Nupun kanssa putkeen lähetyksiä eri kulmista ja pölkyn kieroa, koko ajan etäisyyttä lisäten. Toimi suhteellisin hyvin. Huomasin vain, että meille tulee kohta agilityssä haukkumisongelma. Olen selkeästi päästänyt koiran tekemään liian korkeassa vireessä töitä, laiskuuttani en siis ole odottanut ja vaatinut rauhaa ennen suoritusta. Äkkiä se oppii, mutta siihen tulee nyt muutos.

Usvan kanssa en ottanut putkijuttuja vaan keskityimme takapään käyttöön. Samoja juttuja sitten tein myös Nuppusen kanssa. Lisää niitäkin treeniohjelman.

Maanantaina saimme hyviä uutisia. Nuppu pääsi tokon valmennusryhmään. Tavoitteet on nyt asetettu korkealle, katsotaan saavutetaanko sitä.