Lisää lääkkeitä ja menneiden muisteloa

Mimmin lääkevarasto ehtyi, siis pissatulehduksen estolääkkeet, vaikka luulin niiden kestävän loppuun asti. Mummokoira ei onneksi anna periksi. Lääkekaapin täydennyksen jälkeen pääsimme viikonlopun viettoon. Mökillä mummeli juoksenteli, varasti ruokaa ja hillui muuten vain. Ulkona se viihtyi, sillä se kyttäsi Leksun luuta. Lenkille lähti ja kulki reippaasti metsäreitin tätini mökille. Siellä ruukataan aina tarjota siankorvia koiravieraille. Viimeksi kirjoittelin, ettei se mielellään lähde metsälenkeille, mutta yleinen liikkuvuus parani turkin alasajan ja hieronnan jälkeen huimasti. Nyt Mimmi on pari viikkoa heilunut BOT-verkkoloimessa ulkona ja mökillä se on sillä yllä kaiken aikaa. On siis loimeilun aikana muuttunut sen verran vetreäksi, etten kohta uskalla riisua siltä koko rättiä laisinkaan. Sen verran uutta Mimmissä huomasin, että sen kirsusta on lähtenyt lisää väriä ihan viikon aikana. Vuosien varrella sille on tullut muutamia vitivalkoiria länttejä, mutta nyt niitä oli tullut reilusti lisää. Olisi mielenkiintoista tietää mistä sekin johtuu.

Mökillä oli järvi jo muutaman sentin vahvuisen jään peitossa. Usvaa kiinnosti kovasti rannan jäätilanne, mutta onneksi uskoi kerta sanomisella eikä yrittänytkään jäälle. Usvan yksi intohimo on lätäkoiden jääpeitteen rikkominen ja nykyään jää kuin jää saa saman riemun aikaan. Yksin sitä en kyllä rannalle jättäisi valvomatta tähän aikaan vuodesta. Nupulle oli heti alusta selvää, ettei jäälle parane mennä. Entisestään se selventyi kun venettä irrotettiin järven hyytävästä syleilystä. Koiran huoli oli käsin kosketeltavissa, kun äidilläni humahti kumppari jään läpi.

Usvan on perheen koirista se potenttiaalisin heikkoihin jäihin hukkuja tai kelkan tai vastaavan yliajama. Sillä ei ole pienintäkään huolta siitä, että joku tai jokin voisi sitä uhata. Teillä se ei väistä kovinkaan helposti mitään, ja ihan arjessa sen huomaa siinä miten helposti se tulee tallottua tai istuttua littiin. Mökillä alkoi jo naurattaa, kun lattiaa lakaistaessa koiraa piti harjalla työntää pois tieltä ettei menisi vahingossa roskien mukana rikkalapioon. Usva ei edes meinannut huomata, että sitä tuupittiin syrjään. Niin keskittyneesti se kuunteli ihmisten jutustelua, yrittäen poimia sieltä tuttuja sanoja kuten "korva" ja "herkku".  

Laiskoina emme ole olleet vaikka melkein lomailin taas viikon. Treenipäiväkirjaan on kertynyt jo kolmisen viikon ajalta treenit/päivä tai vähintään joka toinen päivä. Eli olen päässyt hyvään vauhtiin. Tokon valmennusryhmän juttuja treenataan innolla ja agilityssä ryhmätreenit alkavat pikkuhiljaa toimia. Nyt ollaan päästy jo hyppykorkeudessa 55cm. Varmuudeksi käymme vielä asiantuntija opissa hyppäämisen suhteen. Omaan silmään Nupun tekniikka näyttäisi ihan kelvolliselta, mutta eipä sitä itse aina näe kaikkea, varsinkin kun ohjaa koiraa samaan aikaan.

Eilen päädyin katselmaan omia kisavideoita vuosilta 2003-2012. Kylläpä tuli ikävä nuorta Mimmiä ja Usvaa. Vuosien vaikutus näkyi selvästi videoilla. Vaan eipä kuluneet 9 vuotta olleet säästäneet minuakaan. Kamala miten kolmenkympin kriisi alkaa pikkuhiljaa pukata, vaikka tässä on kuitenkin muutama vuosi vielä aikaa keksiä kaikenlaista hullutusta. Mimmin videoissa näkyi selvästi miten koira välillä hyppi ihan eri tavoin. Ne radat, missä hyppy kulki oikein myös kaikki muut toimi, ja radat missä hypyt olivat turhan korostuneita tuli muitakin virheitä. Voi, kunpa sitä olisi silloin tiennyt ja ollut viisaampi koiran lihashuollon suhteen. Usvan kisaratojen vauhtia ihan hämmästyin, välillä piti katsoa onko video nopeutettu. Niin kevyesti ja nopeaa koira teki töitä. Lisäksi minun on katsottava peiliin ja keskusteltava itseni kanssa siitä, miksi Usva on alkuvuosien radoilla paremmin hallinnassa kuin myöhemmillä kisaradoilla. Tuntuu ihan pöljältä, että osa kisaradoista oli sellaisia, etten ollut katsonut niitä lainkaan jälkikäteen. Pitää vielä kaivaa esille kaikki vanhalla videokameralla kuvatut radat ja fiilistellä niiden kanssa. Jännä miten videoiden myötä melkein kaikki kisaradat ja niiden tunnelmat tulivat elävänä mieleen. Paras video oli torkin kisoista, missä eläisuojeluhenkinen häirikkömummo karkaa radalle kesken minun ja Mimmin suoritusta. Se pitäsi melkein laittaa nettiin..

Tarkoitukseni oli kirjoittaa yksityiskohtaisesti kaikki tehdyt treenit tähän postaukseen, mutta yleinen lätinä vei taas voiton.

Tässä vielä muutama kuva vuosien takaa




Vuosi 2004 ja mätsäriä ruusukkeiden lajittelua. Usva jälleen kerran tapahtumien keskepisteenä

Tällä porukalla ei ollut koskaan tylsää hetkeä yhdessä. Ikävä on.

Parikilpailu vuodelta 2004