Pientä treenailua

Keskiviikkona kävimme hallilla telttatalkoilemassa. Agilityesteet alkoivat kummasti houkuttelemaan, kun koiratkin sattuivat olemaan matkassa. Treenauksen kohteena olivat tällä kertaa kontaktit ja kepit. Viimeksi kai tuskailin, kun kepit eivät kisoissa toimineet kummoisestikaan. Sen jälkeen ei olla treenailtu niitä montaakaan kertaa, vaikka otin kesä-heinäkuun tavoitteeksi pykätä kepit pihalle ja  vieläpä treenatakin niitä. Pöh. Pistän treenaamattomuuden sateiden syyksi. Ja turhaa olisin treenannut, kun keskiviikon treeneissä Nuppu osasi sen mitä olisin sen kanssa tehnyt koko alkukesän. Eli oikealta puolelta keppejä se menee nyt ihan itse. Iloisesti ja nopeaa. Vasen puoli on "kummasti" taas hukassa, kuten kaikilla koirillani. Nyt pitää siis keskittyä saamaan vasen samalla taitotasolle kuin oikea. Kun sen tähän julkisesti kirjoitan, niin pakko sitten treenata. Keppien oikealta Nuppu hakee ihan kivasti vaikeampiakin kulmia. Niitä lisää, jotta tulisi varmuutta ja kehdattaisiin taas kisoihin.

Kontakteilla pysäytyksen toimivat edelleen, mutta tähän asti ollaan treenattu sitä että olen koiran kanssa yhtä aikaa esteellä. Nyt yritettiin ottaa pieniä askelia kohti itsenäistä suorittamista. Toiveissa kuitenkin olisi saada aikaan itsenäisesti suorittava agilitykoira, joka olisi jo tehnyt esteen oikeaoppisesti kun minä puuskuttaen tulen perässä. Katsotaan mitä tulee. Tietenkin on olemassa myös se tavoite, etten liikkuisi puuskutten. Sille tavoitteelle kuuluu ihan hyvää.

Mimmi ja Usva palkkautuivat näissä treeneissä siitä, etteivät tulleet häiritsemään treenaavaa Nuppua. Usvan kanssa oli tarkoitus ottaa jotain pientä, mutt se juoksi lämmittelykierrokset Nupun kanssa niin innoissaan, että sen leikattu jalka alkoi tärräämään. Samalla Usva ilmoitti, että lämmittelyt on lämmitelty ja hakeutui vesikupin ääreen. Molemmat vaikuttivat tyytyväisiltä, kun saivat palkkkaa vain nätisti hillumisesta. Minulla on ollut tässä pitkän aikaa huono omatunto Usvan eläkkeelle laittamisesta, mutta nyt näkee asian jo järjellä. Ei siitä ole enää aktiiviseen treenaamiseen. On ansainnut eläkepäivänsä ja vähemmän vakavat treeninsä.

Ohjatuissa agitreeneissä ei ollakaan päästy käymään kunnolla kuluneen kesäkauden aikana. Kerran oikeastaan. Oma selkäni on pari viimeistä viikkoa huudattanut minua äkkikäännöksissä, joten olemme keskittyneet lenkkeilyyn. Nyt on teemana Rantavitikka tutuksi. Olemme löytäneet jo muutaman uuden viehättävän lenkkireitin, mutta tutkimusretket jatkuvat. Harmi vain, että Mimmin ollessa matkassa lenkkien pituus jää maksimissaan 3 kilometriin per kerta. Sekin pitäisi Mimmin mielestä kävellä koko matka kodin suuntaan.

Viikonlopun aikana olemme Nupun kanssa yrittäneet aina sopina hetkinä treenailla toko-juttuja. Nouto on ollut pääteemana nyt viikonlopun aikana. Posti toi uuden 400 g kapulan ja päätin ronkisti jatkaa sillä mihin jäimme aikoja sitten. Nyt olemme päässeet uudelleen siihen vaiheeseen, jossa Nuppu nostaa kapulan maasta ja pitää sitä hetken. Aloitin noudon rakentamisen alusta, mutta koska olimme edenneet sen kanssa nostoon asti, eteneminen oli nyt nopeaa. Seuraaviin treeneihin kaivan kyllä esiin meidän pienen pienen kapulan. Parempi opettaa sillä kapulan käsittely, kun on kuitenkin selkeästi kevyempi ja siten helpompi Nupun "käyttää". Tavoitteena olisi siis opettaa Nupulle rauhallinen pito. Usvan kanssa en aikoinaan tiennyt heti vaatimuksia ja sain opetettua sen noutamaan innokkaasti, mutta myös mälväämään kapulaa holtittomasti. Ainoastaan iso 800gramman kapulaa se ei pureskele samalla kun pitää sitä kiinni. Nuppu ei ole onnneksi tähän asti osoittanut mitään haluja pyöritellä kapulaa suussaan ja pureskella sitä, mutta enköhän senkin vielä ehdi tässä opettaa. Näissä treenissä Usva pääsi loistamaan, sillä vuorottelin treenejä Nupun ja Usvan välillä. Mielenkiintoista oli huomata, että naksun kanssa Nuppu alkoi äännellä. Alkuun, kun se ei heti keksinyt mistä palkkaan, se turhautui ja alkoi mankuen tökkimään naksukättä. Intopiukeuden ansiosta onnistuimme jopa saavuttamaan optimaalisen flow-kokemuksen..
´