Kesäinen Kelojokka

Vietimme tänään mukavan illan Kelojokassa. Hirsimökki Kemijoen rannalla antaa mukavat puitteet kesäillasta nauttimiseen. Ihan ensimmäisenä koirat pääsivät kirmailemaan isolle pihalle. Mimmille tilasin Hurtan viilennysloimen ja se olikin nyt ensimmäistä kertaa koekäytössä.

Takki antoi mummelille niin paljon virtaa, että kaikista kuvista tuli epätarkkoja mummelin kirmatessa tuulispäänä.

Viilennystakki oli taas tuttua Hurtta-laatua. Istui erittäin huonosti, mutta teknisesti toimi jopa paremmin kuin mitä hinta antoi toivoa. Piti siis koiran viileänä paremmin kuin märkä froteefyyhe/froteetakki.. Nupun päälle viilennystakki istui sitten paljon paremmin. Eli, ehkä Mimmi ei enää sovi siihen sporttiseen käyttökoira mitoitukseen, joiden tarpeisiin takki on lähinnä kehitetty. Mikäli joku sitten kiinnostuu noista viilennystakeista, niin minun kautta niitä saa tilattua.

Nuppu ja Usva tekivät mitä parhaiten osasivat, eli juoksivat ja läträsivät joessa.

Leksu pääsi myös välillä uimaan ja toteuttamaan itseään pihavahtina. Tosin mikä vahtikoira se sellainen on joka päästäisi kaikki pihalle masurapsun hinnalla...

Välillä koirat pääsivät autoon lepäilemään ja ulkoiluvuoron sai veljeni Selma-pumi.

Selmasta tarkemmin täältä

Pitääpä katsoa saisinko vielä Selmasta jonkin paremman kuvan. Harmi muuten, että autoni ei osunut yhteenkään kuvaan. Ostin siihen sisäpintoihin sopivat hyttysverhot oviaukkoihin. Lähinnä siis sivuoveen ja takaluukkuun. Pääsin kiusauksesta ostaa jotain ällön vaaleanpunaista hellokittymäistä verhokangas. Jossain menee sentään raja. Saadaan sitten jälkitreeneissäkin pitää täystuuletus päällä ilman, että polttiaiset ja muut ötökät saavat vapaata kulkua autoon. Tuotekehittely on vielä hieman kesken, sillä jouduin nyt teippaamaan jesarilla verhot autoon kiinni. Onnistuinpa sitten ajamaan takaisin kaupunkiin auton katto ja kyljet täynnä teipin riekaleita. No, onneksi muistin sentään verhot riipiä irti teippauksista ennen kuin laitoin ovet kiinni..

Kemin näyttely on muutaman päivän päästä ja koirat näyttävät tältä:

Nyt ei kyllä ole edes mitään erityistä intoa lähteä näyttelyyn, kun on vahva ennakko-oletus miten siellä tulee menemään. Mielelläni kyllä käyn koiriani näyttämässä unkarilaiselle tuomarille, kun sellainen on taas pitkästä aikaa melkein kotinurkilla. Torstaina tulee trimmattavaksi tutun kultsuneiti ja sen näyttelytrimmin tekoa odotan innolla. Viimeksi tein sille viimeistelytrimmin näyttelyyn ja hyvin oli turkki kelvannut tuomarille. Mielenkiintoista miten nyt onnistuu turkin laitto.

Kemin näyttelyn jälkeen seuraava misseily koirilla on oma ryhmänäyttely. Sinne ilmoitin koirat ihan vain kannatauksen vuoksi. Ryhmänäyttelyissä on toki aina kiva käydä niiden tunnelman vuoksi, mutta normitilanteessa ei välttämättä enää lähdettäisi ellei olisi samassa kaupungissa. Harmittaa kyllä, että ryhmis on samaan aikaan pumishown kanssa. Sinne olisin lähtenyt riemusta kiljuen, jos ei tosiaan olisi velvollisuus jäädä tekemään oman kerhon näyttelyn eteen hommia. Kiva se on näinkin.



Lisäys 24.3.2015
Moni löytää googlettamalla blogini etsiessään tietoja Kelojokasta. Niinpä lisää kuvia löytyy täältä