Usva leikattiin tosiaan viime keskiviikkona. Polven ristiside ei ollut mennyt poikki, eikä edes revennyt. Se oli sinkunut! Se selittää sen miksi koira pystyi yhtäkkiä kävelemään mukanormaalisti. Liikkeet olivat leikkauspäivänä melkein puhtaat. Hetken keskustelimme leikkauksen tarpeellisuudesta, mutta polvi edelleen liikkui ihan liikaa väänneltäessä. Usva tosiaan oli keksinyt miten pystyi kävelemään ontumatta. Olinkin välillä ollut näkevinäni, että se pitää polveaan jotenkin kierossa. Kipeältä se myös vaikutti, eli päädyttiin joka tapauksessa leikkaukseen. Ell olisi tosissaan tai ainakin hyvin toiveikas uskoessaan, että koirasta tulisi vielä kisakuntoinen. Se on meillä tavoitteena, mutta ei elämää suurempi asia. Pyrin siis kuntouttamaan Usvan mahdollisimman hyvin agility tavoitteena, mutta ei ole sanottua että se enää kilpailee. Siihen vaikuttaa niin moni asia koiran kuntoutumisessa ja siinä mikä on järkevää.
Röntgenissä polvet paljastuivat erittäin hyväkuntoisiksi, eli eivät olleet keränneet nivelrikkoa. Lonkat ell arvioi E:ksi nivelrikkomuutosten vuoksi. Totesi myös, että tuskin tulevat vaivaamaan kun eivät ole tällä käytöllä vaivanneet. Agility ja koiran aktiivisuus on hänen mukaansa ollut lonkkien pelastus. Usvalla tosiaan pää vetää nytkin liikkumaan ja leikkimään, vaikka polvi on noin 12 cm matkalta tikattuna.
Oli tarkoitus pitää tarkkaa päiväkirjaa Usvan toipumisesta, mutta en sitten ehtinyt. Parantumistahti on ollut yllättävän nopeaa, esimerkiksi siihen nähden miten itse podin nilkkaani. Vaikka kyllä sitä itsekin lähti liikkeelle jo paljon ennen kuin olisi luvattu. Kepitkin jäivät käytännössä turhiksi hyvin aikaisessa vaiheessa..
Pienenä vastoinkäymisenä tuli Usvan omatoiminen tikinpoisto. Oli peijakas riisunut sairaspukunsa ja makoili ylen tyytyväisenä sohvan tavararöykkiön päällä (laitettiin esteeksi, ettei hyppäisi sohvalle..) reilun metrin metrin korkeudessa yksi tikki vähempänä. Jatkettiin siis antibioottikuuria, ettei polvi pääse tulehtumaan. Haava on kuitenki lähtenyt paranemaan suhteellisen siististi.
Nuppu on kärsinyt tylsyydestä kun sillä ei ole ollut leikkikaveria. Usvan kanssa ne leikkivät yleensä pitkin päivää. Olen sitten yrittänyt keksiä sille ylimäärästä tekemistä, mutta heti huomaa miten turhautuminen muuttaa sen käyttäytymistä. Viime viikolla kävimme tekemässä kontakteja kentällä useampana päivänä. Meni ihan hyvin, jos malttaisin olla pysäyttämättä koiran liian aikaisin. Nupulla ei edelleenkään ole samanlaista viivettä käskyn noudattamisessa kuin muilla. Tekee heti.
Eilen uskaltauduttiin ekaa kertaa ohjattuihin agilitytreeneihin. Emmin ja epäilin, että mitenkähän mahtaa onnistua täpötäydessä hallissa. Käytiin vielä ennen halliin menoa hankkimassa yksi ei-niin-mukava koirakokemus. Nuppu ei tosin tuntunut olevan milläänsäkään vaikka noutaja sinkosi iholle, mutta minulle se kasvatti ½+*=%& otsaan ja sain kunnon adrenaliinipuuskan treenejä ajatellen.
Nuppu yllätti taas ja käyttäytyi kuin unelma hallissa. Pelkäsin sen olevan jotain ihan päinvastaista, vaikka hyvin meillä on tässä mennytkin jo aika pitkään. Treenaus, aika ja ymmärrys ovat tuottaneet tulosta. Nuppu toimi myös esteillä juuri niin hyvin kuin osasi. Sehän ei edelleenkään osaa kuin jotain. Kivaa oli, vaikka mie olin kankea ja hukassa. Käskytyksessä onnistuin, eli kehyt ja käskyt tulivat oikein ja koira oli kuulolla. Treenien jälkeen selkä tosin huusi taas hoosiannaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos käynnistä! Jätäthän jälkesi.