maanantai 15. marraskuuta 2010

Terveisiä muuttolaatikoiden keskeltä


Me ollaan suhteellisen nopeita käännöksissämme mitä tulee isoihin juttuihin. Talokaupat on yksi, missä ei nokka kauaa tuhise. Löydettiin kiva rinuli Rantavitikalta ja tehtiin tarjous. Yllättäen tarjous meni läpi ja piti pistää oma myyntiin. Siitä tuli "kerran elämässä" tarjous, ja pakkohan se oli sitten myydä. Uudessa talossa ollaan asuttu viikon verran ja päivä päivältä olo on kotoisampi. Koiratkin tykkäävät. Rintamamiestaloissa on yleensä alakerta tehty niin, että kuljetaan huoneesta toiseen läpi talon. Koirat tykkäävät sitten juosta rallia ympäri alakertaa.

Alue on mukava, jokiranta on kivenheiton päässä. Koskenkylässäkin joki näkyi koko ajan, mutta sinne ei ollut mistään pääsyä. Agihalli on vielä hetken muutaman kilometrin päässä, mutta kohta matkaa tule sitten toistakymmentä kilometriä. On ihana olla ihmisten ilmoilla. Katuvalot tuntuvat nyt luksukselta.

Taloon pitää peruskorjata, mutta edetään turhia stressaamatta. Stressiä tässä on kyllä riittänyt viime aikoina ihan tarpeeksi. Usvan jalka on parantunut hyvin, mutta yllättävän paljon se vei voimia hoitajilta. Jotenkin tuntuu, että aika seisahtuu kun jollain on jokin vikana ja vaatii erityispalveluja.



Usvan haava on viimein kiinni. Arpi siihen jää, eikä karvat varmasti kasva polven kohdalle ikinä, mutta eipä sitä varmasti tule Usvan turkissa huomaamaan. Fysioterapeutti kävi heti tikkien poistamisen jälkeen ja totesi parantumisen lähteneen hyvin käyntiin. Usva sai hierontaa, liikuttelua, lymfahoitoa ja akupunktiota polveensa. Tuli taas sellainen olo, että todellakin sai rahoilleen vastinetta. :)

Rahaa Usvan hoitoon on nyt mennyt 78€ alkututkimukseen, leikkaus ja pattien poisto + pattien lähettäminen ulkomaille sekä rtg teki 720€, fysioterapiaan on mennyt vasta 40€. Vakuutus korvasi kaiken muun ( miinus omavastuu) paitsi fysioterapian. Itselle jäi/jää lystistä maksettavaksi 180 € sekä kaikki fyssarikäynnit. Mie kyllä liputan eläinlääkärivakuutuksen puolesta, vaikka kyllä tuollaiset hoidettaisiin ilman sitäkin.

Usvan paraneminen on tosiaan lähtenyt hyvin käyntiin. Nyt se jo tarvittaessa kävelee itse portaat neljänteen kerrokseen. Mökillä oli livahtanut juoksemaan rallia Nupun kanssa. Onneksi mitään ei ollut mennyt rikki. Agihallissa käytiin liikuskelemassa matolla ja Usva kovasti kinusi esteille, mutta pidin pääni. Nyt on siis seuraava kk fleksiulkoilua ja sitten sen jälkeen saa olla vapaana.

Fysioterapeutti ei myöskään nähnyt estettä agilityn jatkamiselle, kunhan pitää treenaamisen ja kisaamisen kohtuudessa. Se kyllä onnistuu. Nyt odotellaan ja toivotaan Usvan ohjaajalle onnistunutta kuntoutumista. Sattuikin, että molemmat rikkoivat polvensa samoihin aikoihin..

Mimmille kuuluu hyvää. Se voi kirjaimellisesti paksusti. Kamalaa miten muori ehtiikin huijaamaan ihmisiä ja kerjäämään itselleen naposteltavia pitkin päivää. Painon kanssa taistelusta huolimatta se on varsin pirtsakka. Se on skarpannut todella paljon nyt kun Usva on ollut puolikuntoinen. On ihan eri tavalla arjessa mukana.

Nupulla on ollut todella tylsät  pari viikkoa. Meiltä jäi parit agitreenit väliin, mutta tänään taas päästiin. Mie en jaksaisi aina hehkuttaa, mutta kun toinen pistää aina parastaan. Hitsi, että siitä tulee nopea.. Nyt pitää alkaa panostamaan irtoamiseen. Päästiin hyvään alkuun siinä tämän päivän treeneissä. Nuppu teki jo seitsemän esteen pätkiä. Meidät "pakotettiin" harjoittelemaan persjättöä ja valsseja. Hyvä niin. Nuppu alkoi pikkuhiljaa tajuamaan mitä haluan siltä. Paikallaan se pysyi älyttömän hyvin. Ei tainnut varastaa yhdelläkään kerralla, jolla käskytin sitä kunnolla.

"Uusina" esteinä otettiin pituutta ja muuria. Molemmista pääsi jyvälle, vaikka emme ole tehneet niitä kuin muutan kerran per este. Keinu on vielä kokonaan kokeilematta. Se on jotenkin jäänyt. Rengasta ollaan otettu parisen kymmentä toisto kolmisen kk sitten. Pitäisi sitäkin tässä.. Ihme ja kumma, selkäni kesti juoksemisen ja liikkumisen radalla. Nyt illalla on sellainen olo, että tietää omistavansa selän, mutta aikaisemmin se on estänyt treenaamisen lähes kokonaan. Fysiterapeutille soitto ja ajan varaus selvästi auttoivat. :D

Leksulle kuuluu myös hyvää. Odotellaan malttamattomina joen jäätymistä, jotta pääsisimme viilettämään potkukelkalla.



Tosiaan nyt on koirien treenaus, opiskelut= gradu ja muu elämä jäänyt aika heikolle tämän osto-myynti-muutto-työ-sairastelu rumban keskellä. Gradustressi kehityy varmaan seuraavaksi, niin pysyy kauhun tasapaino yllä. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos käynnistä! Jätäthän jälkesi.