sunnuntai 17. lokakuuta 2010

Kuulumisia ja treeniä viime viikolta


Usva leikkaus lähestyy ja mitä vähemmäksi päivät käyvät sitä epävarmemmaksi muutun.

Tässä on nyt ollut aikaa lukea eri leikkausvaihtoehdoista ja koirien hoitokertomuksia. Usva polvi korjataan siimamenetelmällä, eläinlääkärimme osaa sen hyvin. Uudempiakin menetelmiä on, mutta toivon, että vanha kikka toimisi paremmin kuin pussillinen uusia, vai miten se menikään...  Kun totta puhutaan niin ei hymyilytä yhtään, hirvittää vain.

Mikä huvittavinta tässä tilanteessa, niin Usva menee välillä niin kuin jalassa ei olisikaan mitään vikaa. Toki se ontuu silloin tällöin voimallisemmin, mutta lenkeillä ja muualla jalassa on vain hienoista keventämistä. Tämä seikka sai ell:n alkujaa toivomaan ettei polvessa olekaan vikaa. Kipeä jalka kuitenkin on. Usvasta näkee selvästi milloin jalkaa särkee. Se on välillä hyvin masentunut ja roikottaa välillä lenkillä häntäänsä. Usva on nyt myös hermostuneempi portaissa ja säikkyy pauketta tavallista enemmän. Tietenkin sekin masentaa kun eivät pääse leikkimään Nupun kanssa vapaana. Eilen olivat ottaneet kunnon spurtit kun olivat päässeet mökin pihaan, mutta mitään ei ollut mennyt rikki.

Pitää kirjoittaa jotain positiivistä väliin.

Nupun kanssa vietimme viikko sitten laatuviikonlopun muorien ollessa mökillä. Kaikilla mökillä olleilla oli ollut kuulema todella tylsää kun Nuppunen oli ollut pois matkasta. Usvakaan ei ollut viihtynyt ulkona pelkästään Mimmin seurassa. Nupulla on kyllä ihmeen piristävä vaikutus koko perheeseen.

No, yleisen yhdessäolon ja hassutuksen lisäksi kävimme tekemässä verijäljen. Jälki oli hiukkasen haastava. Anu oli tehnyt Nupulle todella hyvän ja pitkän jäljen. Uskaltaisin arvioida pituudeksi n. 400 metriä. Minä tein Anun koiralle jäljen ja samalla vaikeutin Nupun jälkeä reippaasti. Ensinnäkin onnistuin tekemään Armin jäljen siten, että se kulki noin puolentoista metrin päässä Nupun jäljestä samaan suuntaan 10 metrin matkalta. Jäljeltä poistuessani olin kulkenut kerran Nupun jäljen yli ja porukalla kuljimme siitä toistamiseen kun poistuimme Armin jäljeltä.

Noo, Nuppu yllättää aina. Se aloitti ajamaan jälkeä hyvin. Päästyään siihen kohtaan missä olimme marssineet jäljen päältä perusteellisesti, se tarkisti harhajäljen muutamaan metrin verran suuntaansa ja palasi omalle jäljelle ja ilmaisi huolellisesti makauksen ja jatkoi tomeraa jäljestämistä. Pian tulikin kohta, missä toinen jälki kulki ihan vieressä makauksineen. Nupusta ei oikein ottanut selvää kumpaa jälkeä ajoi ja kävi tarkistamassa myös Armin jäljen makauksen. Mutta palasi siitä pienellä viiveellä omalle jäljelle ja jatkoi ajamista loppuun asti. Loputkin makauksen menivät hyvin.

Olin suunnattoman tyytyväinen Nuppuun. Jälki oli tavattoman arvokas kahdella tapaa. Ensinnäkin opin, että minun ei tule luottaa maamerkkeihin ja ajatella, että hallitsen ja hahmotan tutun metsäkaistaleen. Jatkossa teemme koirien jäljet aina erille puolin tietä. Toinen asia minkä opin on se, että voin todellakin malttaa luottaa Nuppuun. Se tekee hommansa ihan varmasti jos vain saa tilaa ja rauhaa.

Laatuviikonloppuun kuului myös kylästely Ferrarin kauniissa kodissa. Nuppunen osoittautui varsin oivaksi kyläilykoiraksi, vaikka oli reissussa ilman laumansa. Muutenkin viikonlopun aikana vahvistui käsitykseni Nupusta laumakoirana. Nuppu tykkää laumastaan, mutta on leppoisampi ilman muita koiria, eikä tunnu kaipaavan lauman tukea seikkailuissaan. Oikeastaan Nupusta ei huomannut missään tilanteessa, että se on ekaa kertaa reissussa ilman mummoja.

Ettei unohdu mainita, niin kävimme myös hallilla treenailemassa. Ekaan oppituntiin kuului Nupulla häkissä oleskelun perusteet (oli hipihiljaa ja rauhassa) ja tokalla pääsimme treenaileen hiukan bh:n tapaisia juttuja. Otimme siis lähinnä seuraamista ja tervehtimistä.



Nuppu haluaa osallistua kaikkeen..



Usvis..

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos käynnistä! Jätäthän jälkesi.