FI JVA ja muita tapahtumia

Pulmunen

Päivitystauko ja kirjoittajan blokki on viimein selätetty. Päätin kesällä että keskityn tieteelliseen kirjoittamiseen ja vasta päästyäni siinä vauhtiin voin keskittyä taas bloggaamiseen. Gradu on nyt viimein hyvässä vauhdissa ja ajatukset ovat nyt sitten kunnolla suunnattu koirajuttuihin jo pelkästään gradun aiheen vuoksi. Gradusta enemmän myöhemmin, sillä tämä postauksen tarkoitus on koota meidän kesän ja syksyn kivat jutut.

Meidän loppukesän, ja itseasiassa koko vuoden, kohokohta oli ehdottomasti Nupun valioituminen MEJÄssä heinäkuun lopulla, asia minkä eteen olemme tehneet monta vuotta töitä enemmän ja vähemmän. Valioituminen olisi saattanut tulla aikaisemminkin, jos vähemmän olisi ollut enemmän. Nyt sen aika kuitenkin koitti ja en voisi kai olla yhtää onnellisempi asiasta.

Nuppu

Nuppu jäi nyt MEJÄ-kokeista eläkkeelle, lähinnä sen vuoksi että nuoremmat koiramme pääsevät seuraavaksi lajin pariin. Käytännön jälkihommiin Nuppu pääsi kun tutut metsästäjät soittivat hirven jääneen juoksemaan. Epäilys oli, että hirveen ei olisi lopulta tullut osumaa, mutta se oli kuitenkin pakko varmistaa. Nuppu kävi tekemässä työnsä, ja todennut hirven ja miesten jälkiä eroteltuaan sekä tovin hirveä jäljestettyään että verta ei löydy.

Pulmu

Norjan näyttelyreissun jälkeen meillä oli ohjelmassa Kemin KV näyttely. Pulmu esiintyi pentuluokassa viimeisen kerran ja oli ROP-pentu. Esiintyminen oli vauhdikasta. Ennen kehään menoa treenailimme ja Pulmu oli oikein asiallinen ja teki kypsästi mitä pyysin. Omaa vuoroa odotellessa se pötkötteli nurmella ja katseli ohi valuvaa koirakansaa varsin rentona. Kehänauhan ylitettyään se sitten pisti kaikkien aikojen parhaan Pulmu Shown päälle. Milloin minulta yritettiin viedä numerolappu, milloin näyttelyremmi tai vain vaatteet päältä. Hieman hävetti kun tuomari kehui koiran äärettomän lupaavaksi ja samaan hengenvetoon moitti minua kun en pärjää pennun kanssa. Siihen päälle sitten Armaksen kanssa kehään, sillä myös oli virtaa enemmän kuin minun kunto kesti. Armas sai EH:n ja kiitellen kiiruhdin kehästä pois saadakseni työntää pääni kevythäkkiin häpeästä. Onneksi koirat opettavat emännän pysymään nöyränä. Näytteylyreissu oli kyllä äärettömän kiva, sillä pääsimme taas tapaamaan Maria ja laumaa.

Sitten oli se erkkari, jossa viisaasti ilmoitin etten esitä yhtään koiraa. Kasvattaja esitti Pulmun äärettömän hienosti junioriluokan voittoon SA:lla ja sertikilpailun Pulmu hävisi aikuiselle nartulle saaden vara-SERTin. Mika esitti Nupun tuloksella PN3 mikä oli todella hieno saavutus kovatasoisessa seurassa. Erkkari siis ylitti odotukset ja oli muutenkin todella kiva tapahtumana. Olin vuokrannut meille Nallikarista, eli ihan näyttelyalueen läheisyydestä viihtyisän mökin ja siitä oli näppärä käydä kehässä. Armas kävi kokeilemassa rallya UPK:n kokeessa seuraavana päivänä, mutta vielä ei onnistuttu keskittymään tarpeeksi hyvin tekemiseen ja tulos jäi hieman alle hyväksytyn rajan.

Tärkeä juttu alkusyksylle oli Ainon Nose Workin hajutestin läpäiseminen. Meillä on ollut Ainon kanssa välillä ongelmia ilmaisuinnokkuudessa, eli se jossain vaiheessa huomasi ilmaisemisen olevan etsimistä kannattavampaa ja alkoi taputella kaikki laatikot. Toki oikea ilmaisu oli sitten selkeämpi. Treenailimmme tehostetusti muutaman viikon ennen testiä ja testi meni kirkkaasti läpi n. 20 sekunnissa, vaikka minä vähän epäilinkin koiran tehdessä selkeän ilmaisun. Taas opin että koiraan voi kyllä luottaa. Kokeet meillä olisi ollut sitten lokakuun alussa, mutta jätin ne suosiolla väliin kun alkoi tuntua ettei kumpikaan koira ollut siinä hetkessä koekuntoinen.

Mitäs muuta..

Pulmu täytti vuoden marraskuun alussa. Siitä on tullut laumamme äärettömän tärkeä osa ja se on kaikkea mitä sitä me tarvitsimme tähän porukkaan Usvan jälkeen. Pulmusta on kasvanut sievä pitkäjalkainen neitonen, jonka kanssa on helppo kulkea ja harrastaa. Se on yhdistelmä ääretöntä helppoutta ja suunnatonta röyhkeyttä maustettuna hyväntahtoisuudella. Erityisen ihanaa on sen iloisuus ja avoimuus. Kiitos Eilalle tästä aarteesta!